Opittujen asioiden soveltaminen

Mediaseurantaa

Etsiessäni 23 asiaa -kurssiin liittyviä sivustoja Googlesta, törmäsin ensin yllätyksettömästi niin kurssin omiin sivuihin kuin kurssilaisten blogeihinkin. Kyllähän hakutuloksia löytyi pienillä rajauksilla vieläkin tuhansia mutta suuri osa niistä alasivuja tai muuten epärelevantteja haun kannalta. Toki tarpeellisin tieto löytyi heti. Selailun jälkeen löytyi myös Jaana Marvian artikkeli: “Just do it” – kirjastot ja Web 2.0". Artikkeli on julkaistu TKK:n kirjastojen TietäNet-lehden verkkoversiossa viime vuoden puolella eikä varsinaisesti kerro kurssistamme mutta aiheesta toki. Blogilistallekin on päästy (laitettu) ja sitten on tietysti jo aiemmin noteerattu maininta kurssista Anne Rongaksen Opeblogissa.

Itseltäni oli tietoinen päätös tehdä blogi nimimerkin alle ja olla käyttämättä omaa koko nimeä. Haettaessa 23asiaa- ja 23 asiaa -hakusanoilla en kiilaa hakutulosten kärkeen, vaan sijoitus on noin kolmannella sivulla. Edgebrookilla tärppää paremmin - varsinkin jos rajoittaa haun suomenkielisiin sivuihin.


Läksyjä lukiessa: Kate Sheehanin kirjoitus Are librarians culturally self-aware?

Kirjastot- nuo sosiaalisten verkkoyhteisöjen yksinäiset susilaumat... Kirjastojen meneminen mukaan verkkoyhteisöihin on mietityttänyt ja askarruttanut itseäni aiemminkin- oli kysymyksessä sitten MySpace, IRC-Galleria tai Facebook. Mitkä vain Web 2.0-palveluista saattavat olla ohimeneviä trendejä, jotka korvautuvat uusilla tai vanhenevat pian. Aaltoliike on armoton mutta johonkin väliin sitä on hypättävä luovimaan nykyhetken ja tulevaisuuden välissä. Mutta mihin mennä mukaan ja miksi?

Niin kuin kirjoituksessa siteerattu tutkimus osoittaa, osa asiakkaista voi pitää asiakassuhdettaan kirjastoon riittävänä ilman Facebook- tai MySpace-ryhmiin liittymistä. Tähän mennessä olen ollut havaitsevinani vain vähän liikettä asiakkaiden suunnalta näihin ryhmiin. Tärkein kysymys onkin: mitä lisäarvoa ne tuovat? Ehkä me olemme liian lähellä näkemään sitä että ne saattavat näyttäytyä pikemminkin henkilökunnan temmellyspaikkoina ja kollegiaalisina areenoina kuin tuttuina ja lämpöä huokuvina lähikirjastoina. Joillekin voi olla tarpeeksi sulateltavaa jo siinä että kirjastot ovat muuttumassa olohuoneiksi, mutta pitääkö niiden vielä tunkea omaan olohuoneeseenkin? Eivät kirjastot ole jääneet rannalle Web 2.0-ilmiöstä mutta suuntaa haetaan vielä. Ongelmia tuottavat varmasti matkan varrella erilaiset kirjastorakenteet, toisistaan poikkeavat asiakaskunnat ja tietysti henkilökunnan osaaminen. Kaikkea ei voida tehdä tai kokeilla kaikissa kirjastoissa- eikä siinä olisi mitään järkeäkään.

Kirjoituksen kommenttiosiossa on kosolti viisauden sanoja: "I think we can frequently develop tunnel vision when working in libraries, and that’s why it’s so critical to TALK to our patrons, to get out of the library, and to visit other libraries to remember what it’s like to be a patron." Siinähän se oleellinen. Uusien palvelumuotojen kehittäminen ilman ruohonjuuritason tunnustelua on riski ja pahimmassa tapauksessa hukkaan heitettyä työaikaa. Asiakaslähtöisyys tulisi nostaa arvoonsa myös Web 2.0-palvelujen kehittämisessä. Ja kun Web 2.0:n perusideaan kuuluu kaksisuuntaisuus, niin tarjotaanko siihen mahdollisuus tai onko sitä edes mietitty? Ollaanko me liian itseriittoisia edes pohtimaan mitä asiakkaat voisivat tehdä kirjastojen hyväksi? Siinä riittääkin tietoyhteiskunnan tukipilareilla (kirjastoilla) pohdittavaa.

Web 2.0- asiakkaille ja henkilökunnalle

Tehtävänannossa se jo hyvin tiivistetään: 23 asiaa -kurssilla tutuiksi tulleita tekniikoita voidaan valjastaa palvelemaan sekä asiakaskuntaa että henkilökuntaa. Ennen palvelujen suuntaamista ja kehittämistä asiakaskunnalle, olisi kuitenkin käytettävä niitä tuntosarvia ja kuunneltava mitä mieltä asiakkaat ovat. Tämä voi tapahtua asiakaskyselyn kautta tai haastattelemalla asiakkaita. Suuret alueelliset kyselyt eivät välttämättä palvele kirjastojen yksilöllisyyttä. Riippuu tietysti onko sillä edes merkitystä, jos kysely liittyy ainoastaan verkkopalvelujen kehittämiseen tai verkkoyhteisöihin. Keskustelu asiakkaiden kanssa on kuitenkin ainakin itselleni mieluisaa puuhaa ja se on myös omiaan vahvistamaan asiakkaiden suhdetta kirjastoon.

Näkisin mahdollisuuksia hyödyntää kurssin antia asiakaskoulutuksissa mutta silloin sitä olisi pakko tiivistää sisällöllisesti. En ole varma haluaisinko kutsua asiakkaita kirjastomme Facebook-ryhmään tai faneiksi mutta haluaisin kyllä kovasti kertoa heille esim. Netvibes-palvelusta. Samalla tietysti RSS olisi mukava liittää tiedonhaun koulutukseen- puhumattakaan muista RSS-syötteiden käyttömahdollisuuksista. Yksi asia on kuitenkin jo suunniteltu ja vain toteutusta vailla: pidän syksyllä kirjastossamme "Lomakuvat talteen"-kuvankäsittelykurssin asiakkaille ja aion samassa yhteydessä myös esitellä Flickr-kuvapalvelun. Internet-operaattori Welhokin on järjestämässä koulutusta kirjastossamme, joten pitää olla kuulolla ennen kuin uskaltaa pohtia lisää.

Henkilökunnan kohdalla pidän tärkeinä asioina kollegiaalista yhteydenpitoa ja verkostoitumista. Tässä yhteydessä en näe ollenkaan pahana asiana esim. Facebook-yhteisöjen perustamista sopivien aiheiden ympärille. Toimisihan se tukiverkostonakin tiukan paikan tullen. On aina avartavaa kuulla kokemuksia muualta, tai miten jokin asia on ratkaistu jossain. Siinä missä sähköpostit tai sähköpostilistat ovat kömpelöitä keskustelulle, voitaisiin myös perustaa erikoisalojen ryhmiä jotka tapaisivat toisensa Mese-chateissa sovittuina aikoina- ihan niin kuin kurssichateissa. Voitaisiinko tätä ideaa viedä missään muodossa asiakkaille? Vai onko taustahälinä nyt jo liian kova?

Redrum- eli lisää reflektioita

Myönnettäköön että 23 asiaa -kurssi on rohkaissut ainakin itseäni ottamaan muutamia askeleita eteenpäin- ja kun työyhteisökin on vahvasti tulevaisuuteen suuntautunut, niin mikäs on ollut ollessa. Nuortenosastolla (12-20 v.) verkkoyhteisöt eivät vielä edes kiinnosta aivan nuorimpia. Niihin ryntäämisen sijaan olemme kuitenkin avanneet blogin ja rekisteröineet tunnukset Flickr- ja Youtube-palveluihin. Oleellista on kai löytää ne oman kirjaston tai osaston näkökulmasta toimivat ja tarpeelliset Web 2.0 -työkalut. Mietimme parhaillaan myös keinoja sitouttaa nuoret tuottamaan enemmänkin sisältöä- myös omilla ehdoillaan.

-_- -_- -_-

ps. jos jotain oleellista jäi puuttumaan tai uupumaan, korvaan sen myöhemmin. Nyt pakkaan matkalaukut ja lähden lauantaina Kiinaan kolmeksi viikoksi. Pahoittelen pitkiä sepustuksia mutta kirjoittaminen on minulle yksi harrastus ;D Kiva kurssi, KIITOS! Kiitos kaikille! Palaillaan!