Runescape

Pelaaja -oppija?

Luettuani Yhdysvaltain koulukirjastoyhdistyksen dokumentin AASL Standards for the 21st-Century Learner Gaming Alignment, olin sitä mieltä että harvoin tulee vastaan näin myönteistä näkökulmaa pelaamiseen- ja sitä todella tarvitaan. Myönteisyyden lisäksi siinä on terävyyttä ja asiallisuutta, mikä on omiaan nakertamaan kaiken maailman epäilijöiden uskottavuutta. Hah- siitäs saitte, ainakin hetkeksi. Huomioita voisi tehdä montakin- Runescapen opetusjaksoon perustaen tai ei. Yksi tärkeimpiä on muistutus siitä että pelejä on lähestyttävä samasta näkökulmasta kuin kirjoja, genrejä eli lajityyppejä on monta. Kaikki pelaajat eivät innostu kaikista peleistä kuten kaikki lukijat eivät varmasti innostu kaikista kirjoista. Jos siis kerron pelaavani, ei se tarkoita sitä että pelaisin mitä tahansa ruudulla vaappuvaa pelin torsoa- jos siis olette herkkiä arvostelemaan, pidätän itselläni oikeuden määritellä pelaamiseni tarkemmin. Usein törmään myös kommenttiin "mitä hyötyä on pelaamisesta?" No, mitä hyötyä nyt yleensäkään on mistään- toisaalta olen edelleen ärsyyntynyt siitä että jatkuvasti pitää todistella sitä että pelaamisesta olisi jotain hyötyä. Elämme tässä suhteessa vaikeita aikoja- vieläkin.

AASL:n standardit eivät vielä puhkea kukkaan, jos niitä tyytyy tarkastelemaan vain Runescapen harjoitusjakson valossa. Mutta kyllä ne pitävät paikkansa. Enemmän pelanneelle (minä, minä!) ne aiheuttavat aikamoisen ahaa-elämyksen ja riemun tunteen, tuntuu siltä kuin palaset loksahtaisivat paikoilleen. Tasohyppelyistä leveleihin ja yksinpeleistä tiimitaitoja vaatiivin online-moninpeleihin. Joskus silti haluan myös rauhassa ihmetellä sitä ympärilläni aukeavaa pelimaailmaa ja tutkia kaikkea kiireettä. Toivottavasti pelaaminen ei menetä luontaista lumoaan muuttumalla liian kilpailuhenkiseksi ja hektiseksi selviytymistaisteluksi.

Runescape

Runescapen aloitussivu on puolen vuoden aikana muuttunut näyttävämmäksi mutta kirjauduttuani sisään luikertelee korviini tuttu ja turvallinen pilipalimusiikki säestämään teknisesti jokseenkin kömpelöä pelaamista. Reippaasti pikselöityvä grafiikka ei sekään hirveästi vakuuta. Vaan onhan se ilmainen, ja jos siitä niin monet nuoret (ehkä vähän vanhemmatkin) riemua saavat, niin mikä minä olen sille ilkkumaan. Pelin genre, eli RPG on kuitenkin lähellä sydäntä- eikä niissä ensimmäisissä Zeldoissa kovin kummoista grafiikkaa tai äänimaisemaa ollut. Ajat vain ovat muuttuneet- ruudun tai kompassin klikkailu tosin tuntuu jo vähän takapajuiselta. Itselläni on kuitenkin useampikin Runescape-tunnus tehtyinä, niistä mainittakoon Boomtowncat. Tutorial Island-jaksoa on pelattu läpi monen monta kertaa- myös yhdessä nuorten kanssa. En kuitenkaan pelaa Runescapea aktiivisesti, puhumattakaan että olisin innostunut hankkimaan membership-jäsenyyden etuineen.

Nuorten kysymykset Runescape-pelistä liittyvät usein vieraisiin kieliin, yleensä kuitenkin englantiin. Pelin chatissa vilahtaville teksteille on haluttu suomennos tai salasanan unohduttua sen palauttamiseen liittyviä ohjeita on kerrattu hartaasti yhdessä. Myös liiasta sinisilmäisyydestä on joskus ollut aiheellista huomauttaa varomatonta pelaajaa- kaikki kun eivät ole liikkeellä aivan reiluin aikein. Monet itkut on meidänkin osastolla itketty, kun joku on vienyt pelihahmon epärehellisin keinoin tai päättänyt ottaa yhteisen pelihahmon salasanaa vaihtamalla vain omaan käyttöön. Huijata voi monin tavoin mutta reportteerauksella (report) voi ilmiantaa häiriköitä, tosin ainakin meillä joku innostui käyttämään sitäkin ominaisuutta väärin. Huoh.

Runescape-illat

Runescape, tuo paljon parjattu ja viheliäinen tappelupeli, joka tekee nuorista levottomia ja kirjastoista normaaleille asiakkaille sietämättömiä paikkoja. Laitetaan pöydille kieltokylttejä ja lukitaan siis tunnukset, jos ei hyvällä uskota- pääsevät normaalit asiakkaat tekemään oikeita juttuja.

Siinä taas sarkasmin pirulainen pääsi iskemään mutta en voinut vastustaa kiusausta. Itse asiassa tuo tilanne oli omassa kirjastossammekin (Leppävaara/Sello) arkipäivää, kunnes päätimme järjestää nuorille Runescape-iltoja. Sopivaksi päiväksi katsottiin perjantai, ihan jo koulujen takia. Porkkanana oli että mukaan pääsi vain jos jätti tiedonhakukoneet rauhaan, eikä kirjautunut peliin koneilla, joilla sen pelaaminen oli kielletty. Suosio oli aluksi valtava, useimpina iltapäivinä istui parisenkymmentä nuorta pelin äärellä kirjastomme mikroluokassa. Siellä sai rauhassa vähän vauhkoontuakin pelin tapahtumista, tai huudella vieraisiin pöytiin. Tila oli suljettu ja sen takia pienistä kolinoista ei vielä ärähdelty. Luokasta ja kirjastomme hiljaisesta yläkerrasta poistuminen sen sijaan ei aina onnistunut yhtä mallikkaasti mutta pienillä nuhteilla selvittiin- ja taas jatkettiin. RuneScape-peli-iltojen ohella tuli kokeiltua Nettipelikerhoa ja tänä kesänä on nuorille järjestetty Nettipaja joka toinen keskiviikko. Nettipajassakin voi toki pelata Runescapea mutta olemme halunneet sisällyttää siihen option tehdä pelaamisen lisäksi myös muuta tietokoneilla. Kesän 2008 ensimmäisessä Nettipajassa pohdittiin vakavissa tunnelmissa epilepsiaa ja miten se liittyi pelaamiseen. Asian ottivat esille nuoret ja kipinä keskusteluun oli saatu erään pelin ohjekirjan varoituksesta.

Runescape vs. World of Warcraft

Huhtikuussa 2008 saimme Leppävaaraan kaksi World of Warcraft -pelille omistettua konetta. Niillä ei käytännölllisesti katsoen tehdä muuta kuin pelata tätä Runescapen isoveljeä. On ollut mielenkiintoista seurata entisten Runescape-pelaajien siirtymistä WoW:n pariin ja ennen kaikkea kuunnella mitä ajatuksia se herättää. Päällimmäisinä on yleensä mainittu grafiikka ja WoW:in maailmoja onkin ihasteltu lumoutuneesti. Halusimme tarjota nuorille mahdollisuuden kokea myös tämä seikkailu, vaikka vain muutaman levelin verran. Täällä lisää.