Koska en ole vielä ehtinyt "mesettelemään" (ei, en ehkä edelleenkään tykkää tuosta sanasta) kurssitovereiden kanssa, ajattelin kuitenkin parhaakseni edetä RSS-tehtävissä ja palata MSN Messengeriin myöhemmin.
Netvibes on nyt ollut reilun viikon käytössä. Valitettavasti suuri Maintenance-peikko lamautti palvelun joksikin aikaa, siksi sen luotettavuudesta ei syntynyt parasta mahdollista vaikutelmaa. Olen kuitenkin päättänyt antaa sille uuden mahdollisuuden. Sen sijaan että hieroisin olemattomia älynystyröitäni selvittääkseni miksi jokin syöte ei toimi tai päivity, tilaan sen vain uudestaan. Temppu tuntuu toimivan.
Olen kyllä vilkuillut Netvibesia aina silloin tällöin mutta päivitetään nyt sitten oikein urakalla. Ja hoidetaan samalla myös uudet syötetehtävät mallilleen.
Blogeja on edelleen "tilattuna" kymmeniä. Tarkoitukseni on kuitenkin päivittää myös loput blogit samalle sivulle ennen lopullista RSS-yhteenvetoa. Kiva kun ne oli listattu nyt yhteen. Muuten päänvaivaa tuntuu tuottavan syötteiden järjestely välilehdille ja pelko siitä että niistä muodostuu hallitsematon informaation sekamelska. Tällä hetkellä olen kuitenkin varsin tyytyväinen lajitteluuni.
Suomi.fi-portaali on omalla kohdallani aina jäänyt jotenkin paitsioon, sen hyödyllisyyttä en kuitenkaan käy kiistämään. Pääkaupunkiseutulaisena tilaan Helsingin kaupungin uutiset. Sydämeltäni ja arvoiltani kymiläisenä tilaan myös Kymenlaakson maakuntauutiset. Sitten itseäni huomattavasti enemmän kiinnostavien YLEn syötteiden pariin. Innostunkin tilaamaan niin paljon että YLE saa oman välilehden. Osa syötteistä on silti muiden uutisten kanssa kotimaa-välilehdellä, voin ehkä elää sen kanssa- ja onhan se loogista.
Löytöjäkin tulee vastaan: huomaan rock-musiikin sekatyöläisen Miettisen kirjoittavan edelleen, tällä kertaa YLEn leivissä. Aikoinaan tuli luettua tarkasti Rumba-lehdestä Miettisen edesottamuksia ja huikeita tarinoita otsikolla "Kuulapää turisee". Sopivissa määrin hurtilla huumorilla höystettynä ne tekivät suuren vaikutuksen parikymppiseen pojankoltiaiseen. Miettinen myös huolehti musiikillisesta kasvatuksestani Räkärodeo-ohjelman kautta siitä mihin Jake Nymanin Onnenpäivien kanssa päästiin. Kun kavereilla näkyi taivaskanavat, kuuntelin itse hämärässä surinabändejä. Ehkä niistä pikkubändeistä ei sen koommin tulisi kuulumaankaan mitään, mutta sen ohi hiipuvan hetken Best Kissers In The World oli maailman paras bändi! Ai niin, huomasin myös Pekka Gronowin nimen ja tulihan myös tämän arvostetun herran blogi tilattua. Ja kappas, moniosainen blogikirjoitus levyjen keräilystä, tuli iltapäiväksi tekemistä.
Ettei unohtuisi, kirjastoaiheisia syötteitä lisätty Netvibesiin. Kirjastot.fi-palvelusta: ajankohtaista, ammattikalenteri, keskustelut ja blogit. Lisäksi tilasin eduskunnan kirjaston tiedotteet ja Yhdysvaltain kongressin kirjaston uutiset.
Alkaa olla tälle päivälle tarpeeksi. Tutkin hieman esim. Radio Helsingin tarjoamia Podcasteja ja muistan joskus kuunnelleeni muutaman artistihaastattelun lataamiltani Podcasteilta. Lisäksi taisi taannoin tulla ladattua joku englannin kielikurssikin podcasteina. Niitä tuli sitten tapailtua musiikin kuuntelun lomassa julkisissa kulkuvälineissä ja käännettyä parit päät silloin tällöin.
Summa summarum: ei ollenkaan hankalaa tämä syötteiden käyttö tai tilaaminen, termit voivat olla kateissa hetkittäin mutta muuten menee oikein hyvin!
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Mii and my Wii Fit
Ei taipunut otsikko mukailemaan Me & Bobby McGee-biisiä.
Lyhyesti: vuonna 2006 julkaistu Wii on Nintendon viimeisin saavutus pelikonsolirintamalla ja tunnettu liikkeentunnistus- ja osoitustoimintoa tukevista peleistään. Mii taas on pelaajan "alter ego", eli Nintendon tyyliin ylisöpö pikkuriiviö lautasen kokoisine silmineen. Konsolin lanseerauspelinä julkaistu Wii Sports hyödynsi uutta tekniikkaa niin että pelaaja pystyi pelaamaan mm. tennistä, golfia ja keilausta heiluttamalla kaukosäädintä muistuttavaa ohjainta TV-ruudun äärellä. Yhdessä variaatioista kaksiosainen Nunchuk-ohjain taipui nyrkkeilyynkin. Vaikka Wii Sports olikin mielestäni aavistuksen torso, oli se kuitenkin vain myyntiä edistävä markkinointihenkinen kylkiäinen. Uusia ominaisuuksia pahiten kritisoineet tahot ovat vaienneet, mitä voi tietysti pitää merkkinä onnistuneesta innovaatiosta alalla. Nintendolla myös menee tällä hetkellä paremmin kuin kilpailijoillaan- ehkä juuri näiden vallankumouksellisten ominaisuuksien ansiosta. Nouskaat te barrikaadeille siis, taas on kehitetty uusi salajuoni nuorison tuhoamiseksi (ja vähän aikuistenkin).
Itselläni ei ollut odotuksia Wii Fit-pelin suhteen, ajattelin sen pystyvän tarjoamaan korkeintaan samanlaista viihdykettä kuin edellä mainitsemani Wii Sports. Tunnin heiluttuani Wiin tasapainolaudalla (Wii Balance Board) olen ehtinyt hyppäämään mäestä, leikkimään kaloja saalistavaa pingviiniä, harjoittamaan joogaa warrior-tyyliin. Laitetta on osattu soveltaa monipuolisemmin kuin uskalsin odottaa. Wii Fit on omiaan synnyttämään addiktion, jossa pyritään yhä uudestaan suoriutumaan paremmin samasta tehtävästä. Kun jujut oppii ja tulokset tulevat TOP10-listalla, jää väkisinkin koukkuun. Ehkä se ei ole niin vaarallista, tuleehan samalla harrastettua liikuntaakin. Pisteeksi iin päälle laitteen AI muistuttaa aina silloin tällöin nukkumaanmenoajoista tai pyytää pitämään tauon mikäli pelaaja ei itse sitä huomaa tehdä.
Wii Fit tosiaan yhdistää huvin ja hyödyn hauskalla tavalla. Otettaessa tämä vain aavistuksen normaalia vaakaa isompi laite käyttöön, konfiguroidaan ensin itselle Mii. Seuraava puoli tuntia tuo väkisinkin mieleen koulun terveystarkastuksen. Epäilyksistä huolimatta laite ilmoittaa minulle täysin oikean painon. Wii Fit ei tunne armoa painoindeksinkään kanssa vaan puhaltaa vielä Miin sen mukaiseksi. Talk about wanting to lose some weight. Seuraavaksi ystävällinen ruudussa höpöttelevä vaaka tarjoaa mahdollisuuden graafiseen painon ja painoindeksin seurantaan. Tällä hetkellä oma graafinen kalenteri kattaa vasta kolme päivää mutta on todella selkeä ja helposti luettava. Kun osoitan ohjaimella ruutua ja hetkittäistä huippua käyrässä, hyppää ruudun alareunasta pikku-Mii kertomaan minulle "I ate too much". Niin, taisin tosiaan valita sen vaihtoehdon kun minulta kyseltiin syytä äkilliseen notkahdukseen. Oman Miinsä viisaudet ja kaikki muutkin tiedot voi kuitenkin halutessaan kätkeä salasanan taakse.
Tasapainoilu laudalla on keskeinen tekijä Wii Fit-pelissä. Tosin esim. lenkkeillessä Wiffity Islandin ympäri, sujautetaan Wiin ohjain taskuun ja seurataan johtajaa- vaikka sitten huoneen ympäri juosten. Päätön sinkoilu aiheuttaa kompastumisen, muutenkin Wii Fit tuntuu reagoivan yllättävän hyvin laudalla tehtyihin liikkeisiin. Uusia liikkeitä ja tehtäviä avautuu kun aiemmissa edistyy tarpeeksi hyvin. Haasteita luulisi riittävän enemmänkin pelaavalle, vaikka uskallan epäillä aktiivikuntoilijoiden olevan enemmän vahvoilla tämän pelin äärellä. Musiikki on taattua Nintendoa (Zelda, Pilotwings...), huvittavana yksityiskohtana mainittakoon että yksi taustamusiikeista muistuttaa erehdyttävästi Crispian St. Petersin hittiä "The Pied piper"- niinpä... En taidakaan ihan vielä mennä nukkumaan- jos laite motkottaa niin potkaisen sitä. On tässä paljon kaikkea, palaan aiheeseen vielä myöhemmin.
Lyhyesti: vuonna 2006 julkaistu Wii on Nintendon viimeisin saavutus pelikonsolirintamalla ja tunnettu liikkeentunnistus- ja osoitustoimintoa tukevista peleistään. Mii taas on pelaajan "alter ego", eli Nintendon tyyliin ylisöpö pikkuriiviö lautasen kokoisine silmineen. Konsolin lanseerauspelinä julkaistu Wii Sports hyödynsi uutta tekniikkaa niin että pelaaja pystyi pelaamaan mm. tennistä, golfia ja keilausta heiluttamalla kaukosäädintä muistuttavaa ohjainta TV-ruudun äärellä. Yhdessä variaatioista kaksiosainen Nunchuk-ohjain taipui nyrkkeilyynkin. Vaikka Wii Sports olikin mielestäni aavistuksen torso, oli se kuitenkin vain myyntiä edistävä markkinointihenkinen kylkiäinen. Uusia ominaisuuksia pahiten kritisoineet tahot ovat vaienneet, mitä voi tietysti pitää merkkinä onnistuneesta innovaatiosta alalla. Nintendolla myös menee tällä hetkellä paremmin kuin kilpailijoillaan- ehkä juuri näiden vallankumouksellisten ominaisuuksien ansiosta. Nouskaat te barrikaadeille siis, taas on kehitetty uusi salajuoni nuorison tuhoamiseksi (ja vähän aikuistenkin).
Itselläni ei ollut odotuksia Wii Fit-pelin suhteen, ajattelin sen pystyvän tarjoamaan korkeintaan samanlaista viihdykettä kuin edellä mainitsemani Wii Sports. Tunnin heiluttuani Wiin tasapainolaudalla (Wii Balance Board) olen ehtinyt hyppäämään mäestä, leikkimään kaloja saalistavaa pingviiniä, harjoittamaan joogaa warrior-tyyliin. Laitetta on osattu soveltaa monipuolisemmin kuin uskalsin odottaa. Wii Fit on omiaan synnyttämään addiktion, jossa pyritään yhä uudestaan suoriutumaan paremmin samasta tehtävästä. Kun jujut oppii ja tulokset tulevat TOP10-listalla, jää väkisinkin koukkuun. Ehkä se ei ole niin vaarallista, tuleehan samalla harrastettua liikuntaakin. Pisteeksi iin päälle laitteen AI muistuttaa aina silloin tällöin nukkumaanmenoajoista tai pyytää pitämään tauon mikäli pelaaja ei itse sitä huomaa tehdä.
Wii Fit tosiaan yhdistää huvin ja hyödyn hauskalla tavalla. Otettaessa tämä vain aavistuksen normaalia vaakaa isompi laite käyttöön, konfiguroidaan ensin itselle Mii. Seuraava puoli tuntia tuo väkisinkin mieleen koulun terveystarkastuksen. Epäilyksistä huolimatta laite ilmoittaa minulle täysin oikean painon. Wii Fit ei tunne armoa painoindeksinkään kanssa vaan puhaltaa vielä Miin sen mukaiseksi. Talk about wanting to lose some weight. Seuraavaksi ystävällinen ruudussa höpöttelevä vaaka tarjoaa mahdollisuuden graafiseen painon ja painoindeksin seurantaan. Tällä hetkellä oma graafinen kalenteri kattaa vasta kolme päivää mutta on todella selkeä ja helposti luettava. Kun osoitan ohjaimella ruutua ja hetkittäistä huippua käyrässä, hyppää ruudun alareunasta pikku-Mii kertomaan minulle "I ate too much". Niin, taisin tosiaan valita sen vaihtoehdon kun minulta kyseltiin syytä äkilliseen notkahdukseen. Oman Miinsä viisaudet ja kaikki muutkin tiedot voi kuitenkin halutessaan kätkeä salasanan taakse.
Tasapainoilu laudalla on keskeinen tekijä Wii Fit-pelissä. Tosin esim. lenkkeillessä Wiffity Islandin ympäri, sujautetaan Wiin ohjain taskuun ja seurataan johtajaa- vaikka sitten huoneen ympäri juosten. Päätön sinkoilu aiheuttaa kompastumisen, muutenkin Wii Fit tuntuu reagoivan yllättävän hyvin laudalla tehtyihin liikkeisiin. Uusia liikkeitä ja tehtäviä avautuu kun aiemmissa edistyy tarpeeksi hyvin. Haasteita luulisi riittävän enemmänkin pelaavalle, vaikka uskallan epäillä aktiivikuntoilijoiden olevan enemmän vahvoilla tämän pelin äärellä. Musiikki on taattua Nintendoa (Zelda, Pilotwings...), huvittavana yksityiskohtana mainittakoon että yksi taustamusiikeista muistuttaa erehdyttävästi Crispian St. Petersin hittiä "The Pied piper"- niinpä... En taidakaan ihan vielä mennä nukkumaan- jos laite motkottaa niin potkaisen sitä. On tässä paljon kaikkea, palaan aiheeseen vielä myöhemmin.
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Netvibes ja vibaa nettiin
Yllättävän hauska juttu, loppujen lopuksi. En ole vielä tutustunut iGoogleen mutta Netvibesin kautta RSS-lukuohjelman käyttö avautui kuin manalan ovet pakanalle tuomiopäivänä. Muistelin samalla joskus viritelleeni Firefox-selaimeen lähinnä iltapäivälehtien syötteitä, samalla kun työkaverit poistuivat takavasemmalle. Taisi olla tuli hännän alla (lat. huom. firefox). Olisikohan jo nyt aika kokeilla uudestaan? Tosin työpaikkakin on niistä ajoista vaihtunut.
Tunnin kuluttua huomaan jääneeni koukkuun, etsiväni kuumeisesti suosikkisivustoiltani syötteitä ja huokaisevani pettymyksestä kun niitä ei löydykään. Joskus sentään onnistaa: musiikkijulkaisuista fiidejä tukee sentään Rolling Stone, Mojo, NME ja kotimaisista ainakin Soundi. Käytännöllistä ja myös hyödyllistä joskus niin unohtavaiselle mielelle. Eniten jäin kaipaamaan syötteitä muutaman lempiartistini kotisivuilta. Kai sitä on sentään joskus klikkailtava muuallekin- oops, ja hotmail tuli installoitua kanssa käyttöliittymään.
Tätä ennen olin "luonnollisesti" viritellyt oman sekä kaikkien kanssakurssilaisten blogit omalle välilehdelleen. Blogeja on valtavasti mutta vilkaisemalla saa yleiskuvan missä vaiheessa muut ovat menossa, tietää koska pitäisi potkia itseään takamukseen. "23 asiaa"-blogin sijoitin omalle välilehdelleen selvyyden vuoksi, loputkin tehtävänannosta tuli helposti suoritettua: Kemppisen blogi tilattua ja tarvittavat tägit tilattua herqusta (arvaa mikä?).
Myöhemmin vielä järjestelen syötteitä ja lisään välilehtiä tarpeen mukaan. Tällä hetkellä niitä on seitsemän: General, 23asiaa, 23asiaa: blogit, kotimaa, ulkomaat, rock ja youtube. Tästä jatketaan sitten paremmalla ajalla. Last.fm-syötteet pitää tosin vielä tutkia, mitäköhän hauskaa sieltä saisi?
Lopuksi: kirjastoihmisenä ja myös asiakaskoulutuksien vetäjänä silmissäni siintävät visiot ja mahdollisuudet aiheen sisällyttämisessä myös asiakaskoulutuksiin. Ehkä jossain on niin pitkälle jo ehdittykin.
Tunnin kuluttua huomaan jääneeni koukkuun, etsiväni kuumeisesti suosikkisivustoiltani syötteitä ja huokaisevani pettymyksestä kun niitä ei löydykään. Joskus sentään onnistaa: musiikkijulkaisuista fiidejä tukee sentään Rolling Stone, Mojo, NME ja kotimaisista ainakin Soundi. Käytännöllistä ja myös hyödyllistä joskus niin unohtavaiselle mielelle. Eniten jäin kaipaamaan syötteitä muutaman lempiartistini kotisivuilta. Kai sitä on sentään joskus klikkailtava muuallekin- oops, ja hotmail tuli installoitua kanssa käyttöliittymään.
Tätä ennen olin "luonnollisesti" viritellyt oman sekä kaikkien kanssakurssilaisten blogit omalle välilehdelleen. Blogeja on valtavasti mutta vilkaisemalla saa yleiskuvan missä vaiheessa muut ovat menossa, tietää koska pitäisi potkia itseään takamukseen. "23 asiaa"-blogin sijoitin omalle välilehdelleen selvyyden vuoksi, loputkin tehtävänannosta tuli helposti suoritettua: Kemppisen blogi tilattua ja tarvittavat tägit tilattua herqusta (arvaa mikä?).
Myöhemmin vielä järjestelen syötteitä ja lisään välilehtiä tarpeen mukaan. Tällä hetkellä niitä on seitsemän: General, 23asiaa, 23asiaa: blogit, kotimaa, ulkomaat, rock ja youtube. Tästä jatketaan sitten paremmalla ajalla. Last.fm-syötteet pitää tosin vielä tutkia, mitäköhän hauskaa sieltä saisi?
Lopuksi: kirjastoihmisenä ja myös asiakaskoulutuksien vetäjänä silmissäni siintävät visiot ja mahdollisuudet aiheen sisällyttämisessä myös asiakaskoulutuksiin. Ehkä jossain on niin pitkälle jo ehdittykin.
maanantai 21. huhtikuuta 2008
del.icio.us
Tiukasti tuli noudatettua kurssilla annettuja ohjeita, ei siksi ettei del.icio.us olisi auennut vaan lähinnä tehtävänannon vuoksi. Perisynteihini kuuluu tehdä ensin ja ihmetellä vasta sitten, pätee myös Ikean palapeleihin. No hyvinhän se sujui.
Jahka olin ehtinyt lisätä ja tagittaa oman blogini, kiirehdin jo lisäämään suosikkeihin peliaheisia sivustoja. Kotimaastakin löytyi mainio "Pelisoppa"-blogi, ei tarvinnut ihan kokonaan jäädä englanniksi kirjoitettujen varaan. Yleensä palvelu näytti tarjoavan niin kiitettävän määrän tageja tallennuksen yhteydessä, että omaa mielikuvistusta ei tarvinnut edes pahemmin käyttää. Sokeasti kopioituani niitä hetken, palasin myös tarkastelemaan niitä lähemmin. "Aming" herätti huvitusta, sillä sehän oli ilmiselvä konsonanttia vajaa "Gaming"- eli nyt on sitten J-poppiakin tagitettu vahingossa. Hauskaa- en aio muuttaa sitä. Del.icio.us menee tarkempaan tutkiskeluun vielä myöhemmin.
Jahka olin ehtinyt lisätä ja tagittaa oman blogini, kiirehdin jo lisäämään suosikkeihin peliaheisia sivustoja. Kotimaastakin löytyi mainio "Pelisoppa"-blogi, ei tarvinnut ihan kokonaan jäädä englanniksi kirjoitettujen varaan. Yleensä palvelu näytti tarjoavan niin kiitettävän määrän tageja tallennuksen yhteydessä, että omaa mielikuvistusta ei tarvinnut edes pahemmin käyttää. Sokeasti kopioituani niitä hetken, palasin myös tarkastelemaan niitä lähemmin. "Aming" herätti huvitusta, sillä sehän oli ilmiselvä konsonanttia vajaa "Gaming"- eli nyt on sitten J-poppiakin tagitettu vahingossa. Hauskaa- en aio muuttaa sitä. Del.icio.us menee tarkempaan tutkiskeluun vielä myöhemmin.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
23 asiaa
23 asiaa (fresh start)
Jokin aika sitten 23 asiaa-kurssi herätti keskustelua työpaikalla, mietittiin kuka siihen osallistuisi. Itselläni se ei ollut kiinnostuksesta kiinni, mietin vain miten aika riittäisi kaikkeen? No, mukaan tuli lähdettyä. Nyt listaa katsoessani huomaan että suurin osa asioista on jo ennestään tuttuja, mutta kaikkiin ei olisi tullut paneuduttua ilman kurssia. Vaikka olenkin varma että lista asioista vaatii päivittämistä jo ensi vuonna, otan sen myönteisenä haasteena. Suurin osa web 2.0- jutuista kun on oikein kivoja. Call me crazy...
Esittely
Olen Karhulasta helsinkiläistynyt 37-vuotias mies, ammatiltani erikoiskirjastovirkailija (oikeastaan kirjastosekatyöläinen). Toimipaikkani on Espoon Leppävaaran kirjaston nuortenosasto. Kirjastourallani olen ehtinyt työskennellä myös Kotkassa ja TKK:n pääkirjastossa Espoossa. Aloittelin blogia vuosi sitten ja palasin sen pariin vasta nyt 23 asiaa-verkkokurssin merkeissä: tulen kyllä kirjoittelemaan myös muistakin aiheista, toivottavasti.
Pelimaailma itsessään on jo tuttu. Listalla näyttäisi olevan myös RuneScape... Tällä hetkellä elän myös World of Worldcraftin rinnakkaismaailmassa. Olen human warlock ja juuri saavuttamassa tasoa 67 (hahmo). Roolipelailen lähinnä Wildhammerissa, tosin hyvin kausiluonteisesti. Himopelaajaksi en siis tunnustaudu, se on tapa rentoutua ja pitää hauskaa. Pelimaailma itsessään on kiinnostanut jo kauan. Omistan myös Nintendon Wii-pelikonsolin, viime aikoina ovat koneessa hurranneet Super Mario Galaxy ja Wii Sports. Lähitulevaisuuden hankintalistalla myös Wii Fit.
Musiikillinen herätys tuli jo varhain Elviksen ja Country-musiikin myötä. Sittemmin synkemmätkin tyylit ovat löytäneet levylautaselle. Tällä hetkellä soittoa ropisee mm. bändeille Ladytron ja The Birthday Massacre. Yleensä ottaen independent-henkisyys on aina ollut valttia valinnoissani musiikin suhteen. Lisäksi folk-musiikilla on aina hetkensä, hiljattain poistunut Anki Lindqvist on jo pitkään ollut minulle suuri idoli. Kitaraakin on tullut soitettua, bändit jäivät 90-luvulle mutta se tärkein, rakkaus musiikkiin, on säilynyt kaikki nämä vuodet.
Muista kulttuurin osa-alueista mainittakoon elokuvat, erityisesti Kieslowskin tuotanto. Lukemaan en paljoa ehdi ja silloin kun ehdin, niin luen oikeastaan lähinnä tietokirjallisuutta. En pode siitä huonoa omaatuntoa, vaikka joku aina huolestuukin asiasta.
Harrastuksista voisi lisäksi lyhyesti mainita luonnon, digikuvauksen ja matkailun.
Jokin aika sitten 23 asiaa-kurssi herätti keskustelua työpaikalla, mietittiin kuka siihen osallistuisi. Itselläni se ei ollut kiinnostuksesta kiinni, mietin vain miten aika riittäisi kaikkeen? No, mukaan tuli lähdettyä. Nyt listaa katsoessani huomaan että suurin osa asioista on jo ennestään tuttuja, mutta kaikkiin ei olisi tullut paneuduttua ilman kurssia. Vaikka olenkin varma että lista asioista vaatii päivittämistä jo ensi vuonna, otan sen myönteisenä haasteena. Suurin osa web 2.0- jutuista kun on oikein kivoja. Call me crazy...
Esittely
Olen Karhulasta helsinkiläistynyt 37-vuotias mies, ammatiltani erikoiskirjastovirkailija (oikeastaan kirjastosekatyöläinen). Toimipaikkani on Espoon Leppävaaran kirjaston nuortenosasto. Kirjastourallani olen ehtinyt työskennellä myös Kotkassa ja TKK:n pääkirjastossa Espoossa. Aloittelin blogia vuosi sitten ja palasin sen pariin vasta nyt 23 asiaa-verkkokurssin merkeissä: tulen kyllä kirjoittelemaan myös muistakin aiheista, toivottavasti.
Pelimaailma itsessään on jo tuttu. Listalla näyttäisi olevan myös RuneScape... Tällä hetkellä elän myös World of Worldcraftin rinnakkaismaailmassa. Olen human warlock ja juuri saavuttamassa tasoa 67 (hahmo). Roolipelailen lähinnä Wildhammerissa, tosin hyvin kausiluonteisesti. Himopelaajaksi en siis tunnustaudu, se on tapa rentoutua ja pitää hauskaa. Pelimaailma itsessään on kiinnostanut jo kauan. Omistan myös Nintendon Wii-pelikonsolin, viime aikoina ovat koneessa hurranneet Super Mario Galaxy ja Wii Sports. Lähitulevaisuuden hankintalistalla myös Wii Fit.
Musiikillinen herätys tuli jo varhain Elviksen ja Country-musiikin myötä. Sittemmin synkemmätkin tyylit ovat löytäneet levylautaselle. Tällä hetkellä soittoa ropisee mm. bändeille Ladytron ja The Birthday Massacre. Yleensä ottaen independent-henkisyys on aina ollut valttia valinnoissani musiikin suhteen. Lisäksi folk-musiikilla on aina hetkensä, hiljattain poistunut Anki Lindqvist on jo pitkään ollut minulle suuri idoli. Kitaraakin on tullut soitettua, bändit jäivät 90-luvulle mutta se tärkein, rakkaus musiikkiin, on säilynyt kaikki nämä vuodet.
Muista kulttuurin osa-alueista mainittakoon elokuvat, erityisesti Kieslowskin tuotanto. Lukemaan en paljoa ehdi ja silloin kun ehdin, niin luen oikeastaan lähinnä tietokirjallisuutta. En pode siitä huonoa omaatuntoa, vaikka joku aina huolestuukin asiasta.
Harrastuksista voisi lisäksi lyhyesti mainita luonnon, digikuvauksen ja matkailun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
