Niin kauan kuin tää kestää saa - taiteilijan taival noudattaa jo aiemmille Anki-kokoelmille tuttua "otetaan joka albumilta muutama biisi"-ideologiaa mutta muuten parannusta entiseen on onneksi tapahtunut: kappaleet ovat kronologisessa aikajärjestyksessä ja mukaan on mahtunut valintoja, jotka osoittavat että työhön on paneuduttu normaalia suuremmalla pieteetillä. Hyvä esimerkki tästä on ensimmäistä kertaa cd-muodossa päivänvalon näkevä Unikuvia, jonka poikkeuksellisen tumma ja rituaalinomainen tunnelma syventää Ankin artistiprofiilia: kynttilöitä käsissään, ohi kulkee naiset, teljettyinä kahleisiin myös naiset toisenlaiset". Jos minulta kysyttäisiin, tämänkin laulun sisältänyt "En anna heille anteeksi"-LP olisi jo kaupan hyllyssä siinä muodossa kun se vuonna 1975 julkaistiin.
Hector pahoitteli taannoin sitä että Anki joutui itse kustantamaan 30-vuotisjuhlakokoelmansa Ne kesäyöt 90-luvun alkuvuosina. No mene ja tiedä onko Ankin kannatus vieläkään kannattavissa lukemissa mutta uuden kokoelman julkaisu on tietysti levy-yhtiön kannalta perusteltua juuri nyt. Kirkan tapauksessa kaikki Kirkan ns. pitkäsoitot julkaistiin cd-muodossa varsin pian artistin poismenon jäkeen. Irwin Goodmanin tuotanto puolestaan remasteroitiin ja julkaistiin alkuperäisiä albumikokonaisuuksia kunnioittaen vasta jälkijunassa 2000-luvun alussa. Ankin tapauksessa en edes uskalla odottaa moista kulttuuritekoa. Huuto.netissä Ankin tuotannolla rahastaminen sen sijaan jatkuu ja Helsingin levykaupat kertovat toistuvasti vanhojen Anki-vinyylien lähtevän käsistä satojenkin eurojen hintalapuilla varustettuina.
Ankia ei ole kuitenkaan unohdettu mediankaan puolelta, vaikka välillä siltä tuntuukin. Jake Nyman on lähtenyt puuhamieheksi järjestämään Ankille muistokonserttia Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleille. Jippu, Jonna Tervomaa, Johanna Kurkela ja Tarja Merivirta ovat mukana tulkitsemassa Ankin tuotantoa. Kiinnostustakin tuntuu olevan ilmassa- hieno juttu!
