Elo informaatiovirran varrella on leppoisaa, kunhan osaa valita oikeat hetket uusien asioiden oppimiseen eikä lannistu siitä että joku tuntuu aina tietävän enemmän asiasta kuin asiasta. Niin kai se aina on ollutkin- priorisoi siis ja ignooraa sopivissa määrin. Itse luovutin jo ajat sitten ja aloin valikoimaan intressieni mukaisesti, aina silloin kun se on mahdollista.
Netvibes on tullut avattua päivittäin ja del.icio.us huomattavasti harvemmin. Tuntuu kohtuuttomalta niputtaa nuo kaksi jo erilaisuutensa takia mutta tällä kertaa toinen kiinnostaa ja toinen ei. Olisi tietysti ollut hedelmällistä kokeilla myös igooglea ja tehdä vertailuja lukuohjelmien kesken mutta tällä kertaa näin.
Saattaa olla hyvinkin lievästä perehtymättömyydestä kiinni että del.icio.us ei ole vielä vakuuttanut. Ehkä yksi syistä on Firefox-selaimeen säntillisesti asentamani kansiot kirjanmerkkeineen ja tottumus käyttää niitä. Del.icio.us on kuitenkin osoittaunut toiminnaltaan luotettavammaksi kuin Netvibes. Tietysti Netvibes vaikuttaa jo käyttöliittymältään raskaammalta kuin pelkistetty del.icio.us. Netvibes saattaakin päivittää syötteitä minuuttien ajan ja tarjoaa usein virheilmoitusta "Syöte ei näyttäisi vastaavan, tai ei ole oikeanlainen". Ei sillä etteikö asialle olisi tehtävissä jotain- tai etteikö se olisi nopeasti korjattavissa. Usean päivän huoltokatko huhtikuun lopulla on kuitenkin vieläkin tuoreessa muistissa, eikö sen pitänyt parantaa yleistä toimivuutta? Meikä naputtaa nyt vähän- mutta vain vähän.
Erityisen hyödylliseksi olen havainnut Netvibesissa niputtamani "rokkilinkit". Tiedän että en muistaisi äkkiseltään vierailla puolillakaan sivustoista, joilta saan nyt syötteet luettaviksi. Samalla olen myös kiinnittänyt huomiota siihen kuinka pelkän otsikon perusteella ei voi vielä päätellä artikkelin tai uutisen kiinnostavuutta. Otsikon silmäily ei ole verrattavissa koko uutisen silmäilyyn. Otsikko voi olla lyhykäisyydessään myös harhaanjohtava. No sinänsä siinä ei ole mitään uutta, varsinkaan jos miettii iltapäivälehtien lööppejä kontra lööpin takaa löytyvä juttu, joka ei yleensä ole kummoinen. Pieni kärjistäminen toki kuuluu aina asiaan.
Plussan puolella ollaan- sitä paitsi ilman 23asiaa-kurssia olisin tuskin huomannut tätäkään mielenkiintoista Pekka Gronowin kirjoittamaa youtube-artikkelia. Syötteitä tai linkkejä seuratessani en ole voinut välttyä verkkomaailmaa jo toista vuosikymmentä kiusanneelta vitsaukselta "sivua ei ole tai ei voida näyttää". Minulle linkattu youtube-video oli jo ehditty poistamaan palvelusta ja joskus syötteiden seuraaminen johti virheilmoitukseen emosivulla. 404.
Blogin perustamiseen ei ollut kynnystä, verkkoon kirjoittaminen on tuttua jo työn ja harrastusten puolesta. Tämäkin blogi tuli aloitettua, tosin laiskasti, ennen varsinaisen kurssin alkua. Siitä muistona on ensimmäinen kirjoitus maaliskuulta 2007. Web 2.0-asioihin liittyen tulen todennäköisesti kirjoittamaan meidän kirjaston musiikki- ja nuortenosaston omaan blogiin. Tämä blogi tulee puolestaan muuttumaan luonteeltaan vapaamuotoisemmaksi ja henkilökohtaisemmaksi, kun orjallisesta tehtävänantojen seuraamisesta päästään eroon. No offense ;) Persoona on tullut laitettua peliin jo nyt, tuollahan se kieppuu pitkinä versoina varsinaisten asioiden ympärillä, pahoittelen sen noinkin sitkeää ujuttautumista. No, jos ihan rehellisiä ollaan niin etsin kyllä muidenkin kirjoitusten takaa niitä persoonia, ilman stalkkausmeinikiä kuitenkin.
Ei kurssin asioista kirjoittaminen aina niin helppoa ole, joskus saa tehdä taustatyötä paljonkin että voi edes kuvitella ymmärtäneensä tärkeimmät pointit. Joskus sävy blogissa saattaa olla kuiva ja hakkaavakin mutta se on ollut tarpeen selventääkseni asioita itselleni, jos joku muu tänne eksyy lukemaan niin se on aina vain plussaa.
ps. en muuten mahda mitään että tehtävän otsikosta tulee mieleeni 90-luvun alun suosittu tv-sarja China Beach.
tiistai 27. toukokuuta 2008
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Netin keskustelukulttuurit
Taustaa
23asiaa-kurssilaisten yhteys on lähinnä kollegiaalinen. Lisäksi maantieteellisestä sijainnista tai muista tasoista riippuen yhdistäviä tekijöitä voi olla muitakin kuin kurssi. Espoolaiset ainakin löysivät toisensa kurssichatista melko nopeasti, itsellänikään ei alun alkaen ollut tiedossa ketkä kaikki olisivat Espoosta mukana. On tietysti vaikea tunnistaa kirjoittajaa jos blogi jää pelkän etunimen tai nimimerkin perusteella tunnistettavaksi. Joskus sisältökään ei paljasta yhteyttä. Tässä tapauksessa pikaviestimen käyttö aiheutti ketjumaisen tunnistusreaktion, ehkä myös muiden kohdalla.
Kädet ylös Marko, olet kuitenkin osallistunut kurssichattiin vain kerran? No niin olenkin mutta on pakko päästä tehtävissä eteenpäin sillä niitä on vielä kymmenkunta suorittamatta. Kello raksuttaa armottomasti eteenpäin ja ensimmäiset kurssimuistiinpanot ovat jo ehtineet päivettyä auringossa- tarpeeksi dramatisoitu? On hirveän hauskaa vastata itselleen, ehkä seuraavaksi kopioinkin tänne jonkun niistä monista esim. IRC-Galleriassa käytetyistä "itsehaastattelulomakkeista".
Pikaviestimistä
Blogikirjoitusten valossa olen ymmärtänyt että kaikki eivät ole kokeneet pikaviestimien käyttöä- tai edes bloggaamista omimmakseen, vaan suosivat mieluummin keskustelufoorumeja. Vaikka olen itse viettänyt mesen äärellä kymmeniä tai jopa satoja tunteja vuosien aikana, en ole siitä itsekään hirveän innoissani. Enää. Tai sitten se johtuu siitä että olen törmännyt mesessä sosiopaatteihin, jotka verkostoituvat vauhdilla sylkäisten hetkessä ulos bitteinä sen mitä ovat yksittäisistä käyttäjistä saaneet irti. Kerran hain revanssia asentamalla multimessengerin, kirjautumalla sisään kahdella eri tunnuksella ja touché. Nykyään liitän mesessä ystäviini mieluusti vain real life-tuttuja (termi tämäkin). 23asiaa-kurssilaiset ovat toki poikkeus.
Niin kuin oheismateriaaliksi annettu Janne Heinosen teksti sen hyvin todentaa, pikaviestintä sisältää elementtejä viestinnän eri muodoista. Tekniikaltaan ja rytmiltään sitä voisi verrata keskusteluun, joka vain käydään kirjoittaen. Nonverbaalisen viestinnän puuttuminen tekee sitä kuitenkin jotain muuta. Se kuinka hyvin on perehtynyt pikaviestimiin paljastuu myös keskustelutilanteessa hyvin äkkiä; jos tekniikka onkin tuttua tai helppo omaksua niin esimerkiksi lyhenteiden tai hymiöiden käyttö ei ehkä avaudu yhtä vaivattomasti. Lisäksi liityttäessä jo vakiintuneisiin yhteisöihin ja niiden kanaville, oletaan tulijan sisäistävän paikan netiketin nopeasti. 23asiaa-kurssin keskusteluissa sallitaan paljon poikkeuksia ja kertausta ja ilmapiiri on kurssin luonteen takia hyvin avoin. Se on loistava mahdollisuus kokeilla esimerkiksi messengeriä ensimmäistä kertaa tai kysellä "tyhmiä". Kurssichateissa tietysti vilahtelee aina silloin tällöin alan slangia ja lyhenteitä, mikä on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Sama pätee myös blogeihin. Sen sijaan jos heittäisin mukaan muissa yhteyksissä käyttämäni LOTR- ja AHDN-lyhenteet, en voisi olla ollenkaan varma että ne tulkittaisiin juuri tarkoittamillani tavoilla.
Blogikierroksilla
Blogikierrokset ovat aina avartavia, usein tulee kahlattua tiettyyn aiheeseen tai tehtävään liittyviä kirjoituksia kerralla läpi. Yleensä niin että olen jo itse ehtinyt kirjoittaa aiheesta. Muuten voisi iskeä vaikka blokki, sen verran nasevia kirjoituksia tulee usein vastaan että ei kehtaa hetkeen edes palata lukemaan omia sepustuksiaan. Toisaalta- kyllähän tähänkin joukkoon mahtuu paljon persoonallisuuksia ja on oikeastaan aika viehättävää tutkia vähän erilaisiakin lähestymistapoja kurssin aiheisiin. Blogihan suo kirjoittajalleen vähän vapaamman liikkumisympäristön, eikä sen suinkaan ole tarkoitus kahlita ilmaisussa?
Varsin hienovaraisesti ovat kurssilaiset jakaneet risuja ja ruusuja toisilleen. Keskustelua on käyty hyvässä hengessä, huumoria unohtamatta. Yleensä blogeihin jätetyistä kommenteista on myös ollut luettavissa paneutuminen kyseiseen kirjoitukseen eikä vain hutaistu kommentti tehtävänannon täyttämiseksi. Kiteytetysti voisi sanoa suurimman osan kurssilaisista kokevan kurssin hyödylliseksi, niissäkin tapauksissa kun osa asioista on ollut jo ennestään tuttuja. Tiettyyn luontevuuteen vaikuttaa tietenkin se että kaikki kurssilaiset ovat kirjastoammattilaisia ja taustalla on hyvinkin samanlainen kokemus työstä ja työympäristöistä.
Summa summarum
Loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin siitä että jokainen löytää itselleen sen sopivimman tavan viestiä. Tietysti myös keskinäinen vuorovaikutus tai rooli esim. työyhteisössä ohjailee sitä. Osa kirjoittaa edelleen pitkiä sähköposteja mesessä keskustelemisen sijaan. Taidan olla yksi heistä.
23asiaa-kurssilaisten yhteys on lähinnä kollegiaalinen. Lisäksi maantieteellisestä sijainnista tai muista tasoista riippuen yhdistäviä tekijöitä voi olla muitakin kuin kurssi. Espoolaiset ainakin löysivät toisensa kurssichatista melko nopeasti, itsellänikään ei alun alkaen ollut tiedossa ketkä kaikki olisivat Espoosta mukana. On tietysti vaikea tunnistaa kirjoittajaa jos blogi jää pelkän etunimen tai nimimerkin perusteella tunnistettavaksi. Joskus sisältökään ei paljasta yhteyttä. Tässä tapauksessa pikaviestimen käyttö aiheutti ketjumaisen tunnistusreaktion, ehkä myös muiden kohdalla.
Kädet ylös Marko, olet kuitenkin osallistunut kurssichattiin vain kerran? No niin olenkin mutta on pakko päästä tehtävissä eteenpäin sillä niitä on vielä kymmenkunta suorittamatta. Kello raksuttaa armottomasti eteenpäin ja ensimmäiset kurssimuistiinpanot ovat jo ehtineet päivettyä auringossa- tarpeeksi dramatisoitu? On hirveän hauskaa vastata itselleen, ehkä seuraavaksi kopioinkin tänne jonkun niistä monista esim. IRC-Galleriassa käytetyistä "itsehaastattelulomakkeista".
Pikaviestimistä
Blogikirjoitusten valossa olen ymmärtänyt että kaikki eivät ole kokeneet pikaviestimien käyttöä- tai edes bloggaamista omimmakseen, vaan suosivat mieluummin keskustelufoorumeja. Vaikka olen itse viettänyt mesen äärellä kymmeniä tai jopa satoja tunteja vuosien aikana, en ole siitä itsekään hirveän innoissani. Enää. Tai sitten se johtuu siitä että olen törmännyt mesessä sosiopaatteihin, jotka verkostoituvat vauhdilla sylkäisten hetkessä ulos bitteinä sen mitä ovat yksittäisistä käyttäjistä saaneet irti. Kerran hain revanssia asentamalla multimessengerin, kirjautumalla sisään kahdella eri tunnuksella ja touché. Nykyään liitän mesessä ystäviini mieluusti vain real life-tuttuja (termi tämäkin). 23asiaa-kurssilaiset ovat toki poikkeus.
Niin kuin oheismateriaaliksi annettu Janne Heinosen teksti sen hyvin todentaa, pikaviestintä sisältää elementtejä viestinnän eri muodoista. Tekniikaltaan ja rytmiltään sitä voisi verrata keskusteluun, joka vain käydään kirjoittaen. Nonverbaalisen viestinnän puuttuminen tekee sitä kuitenkin jotain muuta. Se kuinka hyvin on perehtynyt pikaviestimiin paljastuu myös keskustelutilanteessa hyvin äkkiä; jos tekniikka onkin tuttua tai helppo omaksua niin esimerkiksi lyhenteiden tai hymiöiden käyttö ei ehkä avaudu yhtä vaivattomasti. Lisäksi liityttäessä jo vakiintuneisiin yhteisöihin ja niiden kanaville, oletaan tulijan sisäistävän paikan netiketin nopeasti. 23asiaa-kurssin keskusteluissa sallitaan paljon poikkeuksia ja kertausta ja ilmapiiri on kurssin luonteen takia hyvin avoin. Se on loistava mahdollisuus kokeilla esimerkiksi messengeriä ensimmäistä kertaa tai kysellä "tyhmiä". Kurssichateissa tietysti vilahtelee aina silloin tällöin alan slangia ja lyhenteitä, mikä on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Sama pätee myös blogeihin. Sen sijaan jos heittäisin mukaan muissa yhteyksissä käyttämäni LOTR- ja AHDN-lyhenteet, en voisi olla ollenkaan varma että ne tulkittaisiin juuri tarkoittamillani tavoilla.
Blogikierroksilla
Blogikierrokset ovat aina avartavia, usein tulee kahlattua tiettyyn aiheeseen tai tehtävään liittyviä kirjoituksia kerralla läpi. Yleensä niin että olen jo itse ehtinyt kirjoittaa aiheesta. Muuten voisi iskeä vaikka blokki, sen verran nasevia kirjoituksia tulee usein vastaan että ei kehtaa hetkeen edes palata lukemaan omia sepustuksiaan. Toisaalta- kyllähän tähänkin joukkoon mahtuu paljon persoonallisuuksia ja on oikeastaan aika viehättävää tutkia vähän erilaisiakin lähestymistapoja kurssin aiheisiin. Blogihan suo kirjoittajalleen vähän vapaamman liikkumisympäristön, eikä sen suinkaan ole tarkoitus kahlita ilmaisussa?
Varsin hienovaraisesti ovat kurssilaiset jakaneet risuja ja ruusuja toisilleen. Keskustelua on käyty hyvässä hengessä, huumoria unohtamatta. Yleensä blogeihin jätetyistä kommenteista on myös ollut luettavissa paneutuminen kyseiseen kirjoitukseen eikä vain hutaistu kommentti tehtävänannon täyttämiseksi. Kiteytetysti voisi sanoa suurimman osan kurssilaisista kokevan kurssin hyödylliseksi, niissäkin tapauksissa kun osa asioista on ollut jo ennestään tuttuja. Tiettyyn luontevuuteen vaikuttaa tietenkin se että kaikki kurssilaiset ovat kirjastoammattilaisia ja taustalla on hyvinkin samanlainen kokemus työstä ja työympäristöistä.
Summa summarum
Loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin siitä että jokainen löytää itselleen sen sopivimman tavan viestiä. Tietysti myös keskinäinen vuorovaikutus tai rooli esim. työyhteisössä ohjailee sitä. Osa kirjoittaa edelleen pitkiä sähköposteja mesessä keskustelemisen sijaan. Taidan olla yksi heistä.
maanantai 19. toukokuuta 2008
IRC-Galleria
IRC-Galleria ja IRC menevät asiaan vihkiytymättömiltä usein sekaisin. Palvelun alkuperäinen tarkoitus koota yhteen IRC:n käyttäjien kuvia on sittemmin muuttunut luonteeltaan koko kansan kuvapalveluksi. Oikeasti irkkaavilla yleensä hirttääkin yläkerrassa kun joku onneton kertoo laittaneensa "kuvia irkkiin". Pientähän tämä.
IRC-Galleria nauttii kyllä poikkeuksellisen suurta suosiota erityisesti teini-ikäisten keskuudessa. Tietokoneille juoksevat ja galtsuun ensimmäiseksi klikkaavat nuoret ovat tuttu näky ainakin meidän kirjaston nuortenosastolla. Hetken hiljaisuuden jälkeen kerrataan innostuneina kommentit mutta kommentitta jääneet ovat hiljaa.
Verkkoyhteisöihin kuuluminen on lähes jokaiselle nuorelle elinehto ja olennainen osa statusta ystäväpiirissä. Itsetuntokin nousee kun sopiva kommenttimäärä korreloi suosiota tai kaverimäärä pääsee kasvamaan suuremmaksi kuin verrokkiystävillä. Tästä on enää lyhyt matka aikuisten verkostoitumiseen internetin tarjoamissa yhteisöissä mutta jatketaan itse aiheesta.
IRC-Galleriaan kuuluu tilastojen perusteella 43 477 helsinkiläistä ja näiden ikä on keskimäärin 21,59 vuotta. Luku on hieman korkeampi kuin kaikkien jäsenten iän keskiarvo (20,13 vuotta). Luvussa ei ole kuitenkaan huomioitu virhemarginaalin takia yli 40-vuotiaita. Jäsenten omat yhteisöt eivät varsinaisesti yllätä sisältönsä puolesta, nopeimmin kasvavia niistä ovat mm. Antti Pihlström ja Ylioppilaat 2008- ajan hermolla siis tukevasti. Päättömyydet ja sisäpiirivitsit ovat myös suosittuja, niiden ei ole tarkoituskaan aueta kaikille. Virtuaalivinkkaus sopivin termein tekee pesäeroa taviksiin, "tää on niinku meidän juttu!".
Luin vasta iltapäivälehdestä siitä mitkä nuorten mielestä ovat parhaita paikkoja viettää aikaa netissä. Erityisesti muistan nuoren tytön vastanneen siihen että "sellaiset missä ei ole aikuisia". Samalla tulivat mieleeni ne lukuisat seminaarit tai palaverit, joissa on pohdittu miten verkostoitua nuorten kanssa internetissä olevien yhteisöjen kautta. Avainkysymyksiä taitaakin olla miten antaa sopivasti nuorille tilaa ja missä määrin markkinoida muuta pääasiallisesti heille tarkoitetuissa palveluissa. Tällä kertaa en ota kantaa häiriköihin, sillä suurin osa nuorista lukee verkossa tapahtuvia tilanteita paremmin kuin aikuiset.
Tietysti kirjastot voivat perustaa alueellisia tai kirjastokohtaisia yhteisöjä myös IRC-Galleriaan ja ehkä myös markkinoida tapahtumia niiden kautta. IRC-Galleria näyttää tarjoavan mahdollisuuden sponsoroituun yhteisöön, Anna Abreu-yhteisö onkin trendikäs mutta olisiko kirjasto sitä? Jos ei, niin mitä olisi tehtävissä? Facebookin kirjastoyhteisöt ja fanisivut ovat lähes ja ainoastaan oman ja lähialueen kirjastojen henkilökunnan kansoittamia. Mielestäni se on kuitenkin hieno tapa verkostoitua, vaikka vain kollegiaalisessa merkityksessä. Ratkaisun on kuitenkin löydyttävä yhteisöjen tai Web 2.0-sovellusten ääreltä tavalla tai toisella- kirjastojen perinteiset kotisivut ovat armotta vanhentuneet markkinointi- ja viestintävälineenä. Passiivinen vastaanottaminen kun ei nykyään pahemmin kiinnosta ketään...
En rekisteröitynyt Galtsuun, ainakaan tällä kertaa. Olen jo kuitenkin rekisteröinyt itselleni tunnuksen Facebook- ja MySpaceen-yhteisöihin. Ehdin kuulua vähän aikaa myös World of Warcraft-pelaajille tarkoitettuun Dark Portal-yhteisöön, jossa pelaajan hahmoilla on lähes yhtä suuri merkitys kuin pelaajallakin.
Vaikka en itse ole vaikuttunut IRC-Galleriasta tai koe mielekkääksi liittyä siihen, näen sen kuitenkin tarpeellisena ja mikseipä vaikka vain hauskana osana verkkokulttuuria. Ja nyt tsekkaamaan Facebookin inboksi, ihkua- lol!
IRC-Galleria nauttii kyllä poikkeuksellisen suurta suosiota erityisesti teini-ikäisten keskuudessa. Tietokoneille juoksevat ja galtsuun ensimmäiseksi klikkaavat nuoret ovat tuttu näky ainakin meidän kirjaston nuortenosastolla. Hetken hiljaisuuden jälkeen kerrataan innostuneina kommentit mutta kommentitta jääneet ovat hiljaa.
Verkkoyhteisöihin kuuluminen on lähes jokaiselle nuorelle elinehto ja olennainen osa statusta ystäväpiirissä. Itsetuntokin nousee kun sopiva kommenttimäärä korreloi suosiota tai kaverimäärä pääsee kasvamaan suuremmaksi kuin verrokkiystävillä. Tästä on enää lyhyt matka aikuisten verkostoitumiseen internetin tarjoamissa yhteisöissä mutta jatketaan itse aiheesta.
IRC-Galleriaan kuuluu tilastojen perusteella 43 477 helsinkiläistä ja näiden ikä on keskimäärin 21,59 vuotta. Luku on hieman korkeampi kuin kaikkien jäsenten iän keskiarvo (20,13 vuotta). Luvussa ei ole kuitenkaan huomioitu virhemarginaalin takia yli 40-vuotiaita. Jäsenten omat yhteisöt eivät varsinaisesti yllätä sisältönsä puolesta, nopeimmin kasvavia niistä ovat mm. Antti Pihlström ja Ylioppilaat 2008- ajan hermolla siis tukevasti. Päättömyydet ja sisäpiirivitsit ovat myös suosittuja, niiden ei ole tarkoituskaan aueta kaikille. Virtuaalivinkkaus sopivin termein tekee pesäeroa taviksiin, "tää on niinku meidän juttu!".
Luin vasta iltapäivälehdestä siitä mitkä nuorten mielestä ovat parhaita paikkoja viettää aikaa netissä. Erityisesti muistan nuoren tytön vastanneen siihen että "sellaiset missä ei ole aikuisia". Samalla tulivat mieleeni ne lukuisat seminaarit tai palaverit, joissa on pohdittu miten verkostoitua nuorten kanssa internetissä olevien yhteisöjen kautta. Avainkysymyksiä taitaakin olla miten antaa sopivasti nuorille tilaa ja missä määrin markkinoida muuta pääasiallisesti heille tarkoitetuissa palveluissa. Tällä kertaa en ota kantaa häiriköihin, sillä suurin osa nuorista lukee verkossa tapahtuvia tilanteita paremmin kuin aikuiset.
Tietysti kirjastot voivat perustaa alueellisia tai kirjastokohtaisia yhteisöjä myös IRC-Galleriaan ja ehkä myös markkinoida tapahtumia niiden kautta. IRC-Galleria näyttää tarjoavan mahdollisuuden sponsoroituun yhteisöön, Anna Abreu-yhteisö onkin trendikäs mutta olisiko kirjasto sitä? Jos ei, niin mitä olisi tehtävissä? Facebookin kirjastoyhteisöt ja fanisivut ovat lähes ja ainoastaan oman ja lähialueen kirjastojen henkilökunnan kansoittamia. Mielestäni se on kuitenkin hieno tapa verkostoitua, vaikka vain kollegiaalisessa merkityksessä. Ratkaisun on kuitenkin löydyttävä yhteisöjen tai Web 2.0-sovellusten ääreltä tavalla tai toisella- kirjastojen perinteiset kotisivut ovat armotta vanhentuneet markkinointi- ja viestintävälineenä. Passiivinen vastaanottaminen kun ei nykyään pahemmin kiinnosta ketään...
En rekisteröitynyt Galtsuun, ainakaan tällä kertaa. Olen jo kuitenkin rekisteröinyt itselleni tunnuksen Facebook- ja MySpaceen-yhteisöihin. Ehdin kuulua vähän aikaa myös World of Warcraft-pelaajille tarkoitettuun Dark Portal-yhteisöön, jossa pelaajan hahmoilla on lähes yhtä suuri merkitys kuin pelaajallakin.
Vaikka en itse ole vaikuttunut IRC-Galleriasta tai koe mielekkääksi liittyä siihen, näen sen kuitenkin tarpeellisena ja mikseipä vaikka vain hauskana osana verkkokulttuuria. Ja nyt tsekkaamaan Facebookin inboksi, ihkua- lol!
lauantai 17. toukokuuta 2008
Pää poikki Grimmin saduilta
Kirjoituksen otsikko on viittaus American McGeen (amerikkalainen pelisuunnittelija) uuteen, jokseenkin vallankumoukselliseen ideaan julkaista suuri pelikokonaisuus pala tai episodi kerrallaan verkossa. American McGee's Grimm-otsikon alla uudelleenkirjoittamisen kohteiksi joutuvat arvatenkin Grimmin veljesten sadut. Näitä satuihin perustuvia episodeja julkaistaan pelattavaksi aina viikoittain heinäkuusta alkaen. Luvassa on kaikkiaan 24 osaa ja niiden kunkin peliajan kestoksi on luvattu puolisen tuntia. Esittelyn perusteella grafiikka ei lupaa paljon mutta idea tunnetuista saduista "light"- ja "dark"-versioina vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Vuonna 2000 samainen American McGee julkaisi Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa-kirjoihin perustuneen Alice-pelin. Liisa oli pelissä kasvanut aikuiseksi ja ihmemaa muuttunut vallan pelottavaksi ja kaoottikseksi paikaksi. Sen kieroutunut maailma hakee vieläkin vertaistaan, ja NIN-yhtyeeen riveissä vaikuttaneen Chris Vrennan musiikki oli kuin piste iin päälle hypnoottisen vangitsevan tunnelman luonnissa. Peli ei kuitenkaan ikinä saavuttanut ns. suurta yleisöä ja on ehkä juuri siksi noussut jo lähes kulttiklassikon asemaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole lapsille tarkoitettu peli, ikäsuositus on korkeahko 15+ ja ESRB:n mukaan mature.
Niin harmittavaa kun se aikanaan olikin ja on tietysti vieläkin, McGeen suunnitelmat julkaista Ozin ihmemaahan sijoittuva peli ei ikinä toteutunut. McGeen visiot tulevat kuitenkin toivottavasti esille ns. elokuvaversiossa samasta aiheesta, jonka julkaisu on sekin valitettavasti toistaiseksi jäissä oikeudet hankkineen toimesta. Alice-elokuva sen sijaan on tulossa ensi-iltaan jo tämän vuoden heinäkuussa. Kauhufantasia-kategoriaan luokitellun elokuvan pääosaan on kiinnitetty Sarah Michelle "Buffy" Gellar. Mitään konkreettisia todisteita elokuvahankkeen etenemisestä ei kuitenkaan ole toistaiseksi annettu ulos julkisuuteen, edes ennakkotrailerin muodossa.
American McGeen useimmat muut projektit (Scrapland yms.) on tullut ohitettua johtuen niiden epätasaisuudesta ja siitä että ne eivät ole tyyliltään puhutelleet Alicen tavoin. Jos herra on palannut takaisin muokkaamaan satumaailmoja "Painajainen ennen joulua"-tyylisiksi karikatyyreiksi niin myönnän, olen ainakin kiinnostunut! Heinäkuussa lupaan palata asiaan- niin Alice-elokuvan kuin uuden Grimms-pelisarjan tiimoilta.
Vuonna 2000 samainen American McGee julkaisi Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa-kirjoihin perustuneen Alice-pelin. Liisa oli pelissä kasvanut aikuiseksi ja ihmemaa muuttunut vallan pelottavaksi ja kaoottikseksi paikaksi. Sen kieroutunut maailma hakee vieläkin vertaistaan, ja NIN-yhtyeeen riveissä vaikuttaneen Chris Vrennan musiikki oli kuin piste iin päälle hypnoottisen vangitsevan tunnelman luonnissa. Peli ei kuitenkaan ikinä saavuttanut ns. suurta yleisöä ja on ehkä juuri siksi noussut jo lähes kulttiklassikon asemaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole lapsille tarkoitettu peli, ikäsuositus on korkeahko 15+ ja ESRB:n mukaan mature.
Niin harmittavaa kun se aikanaan olikin ja on tietysti vieläkin, McGeen suunnitelmat julkaista Ozin ihmemaahan sijoittuva peli ei ikinä toteutunut. McGeen visiot tulevat kuitenkin toivottavasti esille ns. elokuvaversiossa samasta aiheesta, jonka julkaisu on sekin valitettavasti toistaiseksi jäissä oikeudet hankkineen toimesta. Alice-elokuva sen sijaan on tulossa ensi-iltaan jo tämän vuoden heinäkuussa. Kauhufantasia-kategoriaan luokitellun elokuvan pääosaan on kiinnitetty Sarah Michelle "Buffy" Gellar. Mitään konkreettisia todisteita elokuvahankkeen etenemisestä ei kuitenkaan ole toistaiseksi annettu ulos julkisuuteen, edes ennakkotrailerin muodossa.
American McGeen useimmat muut projektit (Scrapland yms.) on tullut ohitettua johtuen niiden epätasaisuudesta ja siitä että ne eivät ole tyyliltään puhutelleet Alicen tavoin. Jos herra on palannut takaisin muokkaamaan satumaailmoja "Painajainen ennen joulua"-tyylisiksi karikatyyreiksi niin myönnän, olen ainakin kiinnostunut! Heinäkuussa lupaan palata asiaan- niin Alice-elokuvan kuin uuden Grimms-pelisarjan tiimoilta.
tiistai 13. toukokuuta 2008
Keskustelufoorumit
Suomi24-keskustelut ovat tuttuja jo vuosien takaa, niin hyvässä kuin pahassa. Tapanani on liikkua niillä hyvinkin kevyellä mielellä, vitsiniekkoja nimittäin riittää palstoilla. Onneksi osa niistä on kuitenkin oikeasti aika hauskoja (cheeky little freaks). Kyseiselle foorumille ei tarvitse rekisteröityä jättääkseen viestin, mikä on omiaan lisäämään häiriköintiä ja turmelemaan hyvänkin keskustelun. Ja mitä itse viesteihin tulee, Suomi24-keskustelupalstoilla vaaditaan kykyä erotella jyvät akanoista, ainoaksi tiedonlähteeksi sitä ei voi suositella kenellekään.
Edellisen kirjoitettuani päätin lähteä tutkimaan kaupungit-osion Helsinki-aiheista keskustelua. Itä-Helsinki näyttää puhuttavan aina, ja liikenne. Löytyipä sieltä kirjoitus "Mekastus kirjastoissa" mutta sävy on liian provosoiva että haluaisin vastata siihen. Eikä minun oikeastaan tarvitsekaan (esimerkki asiallisesta ja hyvästä vastauksesta). Kun joku näkee vaivaa, se tekee aina vaikutuksen- vaikka mielipiteet olisivatkin ristiriidassa keskenään.
Spesifisissä kysymyksissä on suositeltavaa kääntyä asialle omistautuneen foorumin puoleen, mikäli sellainen on helposti löydettävissä. Matka-aiheisissa kysymyksissä käännyn nykyään mieluusti Pallontallaajat-foorumin puoleen, mikseri.net tarjoaa puolestaan oivan foorumin muusikoille ja musiikin harrastajille, ihan vain pari esimerkkiä tottumuksistani mainitakseni. Kirjastoalan työntekijöille kirjastot.fi on mainio tukiverkosto, sama pätee myös sen keskusteluihin. Tuttu juttu siis- ja säännöllisin väliajoin myös seurattu. Lukukokemusten keskustelufoorumi, Risingshadow.net ja Kiiltomato ovat toki tuttuja nekin mutta harvemmin käytettyjä. Muiden mielestä näetsen luen liian vähän mutta omasta mielestäni juuri sopivasti. That counts.
Foorumien tekniikka, rakenne ja toimintakulttuuri ovat tulleet tutuiksi omien foorumien kautta. Olen ylläpitänyt kahta foorumia, joista jälkimmäinen tuli konvertoitua äskettäin phpbb 3.0-versioon. Juuri viikonloppuna taistelin tagien kanssa että foorumille saatiin upotettua youtube-palvelun musiikkivideot, eikä se siltikään ollut kaikissa tapauksissa mahdollista, mikäli artisti tai videon omistaja oli ominaisuuden käytön estänyt. Uuden version myötä bottien ja spämmääjien rekisteröityminen on vähentynyt, mikä tietää ylläpidolle kissanpäiviä ja mahdollistaa ajankäytön muuhunkin kuin roskaajien deletoimiseen.
Oma osallistuminen: en malttanut olla osallistumatta keskusteluun, jossa pohdittiin sopivia kohteita USA:n maaperällä tapahtuvalle roadtripille.
Edellisen kirjoitettuani päätin lähteä tutkimaan kaupungit-osion Helsinki-aiheista keskustelua. Itä-Helsinki näyttää puhuttavan aina, ja liikenne. Löytyipä sieltä kirjoitus "Mekastus kirjastoissa" mutta sävy on liian provosoiva että haluaisin vastata siihen. Eikä minun oikeastaan tarvitsekaan (esimerkki asiallisesta ja hyvästä vastauksesta). Kun joku näkee vaivaa, se tekee aina vaikutuksen- vaikka mielipiteet olisivatkin ristiriidassa keskenään.
Spesifisissä kysymyksissä on suositeltavaa kääntyä asialle omistautuneen foorumin puoleen, mikäli sellainen on helposti löydettävissä. Matka-aiheisissa kysymyksissä käännyn nykyään mieluusti Pallontallaajat-foorumin puoleen, mikseri.net tarjoaa puolestaan oivan foorumin muusikoille ja musiikin harrastajille, ihan vain pari esimerkkiä tottumuksistani mainitakseni. Kirjastoalan työntekijöille kirjastot.fi on mainio tukiverkosto, sama pätee myös sen keskusteluihin. Tuttu juttu siis- ja säännöllisin väliajoin myös seurattu. Lukukokemusten keskustelufoorumi, Risingshadow.net ja Kiiltomato ovat toki tuttuja nekin mutta harvemmin käytettyjä. Muiden mielestä näetsen luen liian vähän mutta omasta mielestäni juuri sopivasti. That counts.
Foorumien tekniikka, rakenne ja toimintakulttuuri ovat tulleet tutuiksi omien foorumien kautta. Olen ylläpitänyt kahta foorumia, joista jälkimmäinen tuli konvertoitua äskettäin phpbb 3.0-versioon. Juuri viikonloppuna taistelin tagien kanssa että foorumille saatiin upotettua youtube-palvelun musiikkivideot, eikä se siltikään ollut kaikissa tapauksissa mahdollista, mikäli artisti tai videon omistaja oli ominaisuuden käytön estänyt. Uuden version myötä bottien ja spämmääjien rekisteröityminen on vähentynyt, mikä tietää ylläpidolle kissanpäiviä ja mahdollistaa ajankäytön muuhunkin kuin roskaajien deletoimiseen.
Oma osallistuminen: en malttanut olla osallistumatta keskusteluun, jossa pohdittiin sopivia kohteita USA:n maaperällä tapahtuvalle roadtripille.
Toiset ihmiset tiedonlähteenä
En ollut vielä ehtinyt paneutua del.icio.us:iin niin että olisin jo ehtinyt lisäämään sisältöä "network"-linkin alle. Itse asiassa palvelu ehtikin jo olemaan hetken karkuteillä, enkä usko palaavani sen pariin kovinkaan usein, vaikka tietysti pitäisi. Tunnus ja salasanakin ovat hetken hukassa. Salasanajärjestelmäni osoittaa kuitenkin toimivuutensa, pääsen kuin pääsenkin taas kirjautumaan sisään.
Tagien 23asiaa ja 2008-04 perusteella alkaa kurssitoverien jäljittäminen. Lisätty mace, helituuli, kruiser ja Tommikeskari. Ylisuoritettu tehtävä siis- neljä kolmen sijaan, ja näyttäisivät lisäämisen jälkeen vielä löytyvänkin oikeasta paikasta. Samalla tulee kierreltyä jo osittain tutuiksi tulleissa blogeissa ja toki tsekattua omaan verkkooni lisäämien kurssitovereiden tallentamia linkkejä. Käyn lukemassa ainakin Jaakon 23asiaa-blogin, mainiota!
Mitä tehtävänantoon tulee, ymmärrän kyllä täysin miten turhauttavaa on linkkivinkkien toimittaminen- tai jopa vastaanottaminen sähköpostin välityksellä. Omalla kohdallani täytyy kuitenkin muistaa että osa tutuistani ei välttämättä ole tullut sinuiksi edes sähköpostin kanssa. En näe siinä mitään ongelmaa jos he ovat onnellisia niin. Siinä mielessä me kirjastoihmiset olemme erilaisessa asemassa että meillä on työmme puolesta oikeastaan jo velvollisuus informaatiotulvan organisointiin ja sitä kautta tutustuminen myös näihin uusiin web 2.0-työkaluihin. del.icio.us- innit?
No, linkkien lähettäminen olikin näppärää omalta linkkilistalta tagien (tai tägien) editoimisen kautta. Aika vähän tulee vinkattua yleensäkään linkkejä, satunnaisesti kerään linkkilistan jotain koulutustilaisuutta varten tai omien näkemyksieni tueksi johonkin työhön liittyvässä asiassa. Merkittävää on tietysti se että linkit olisivat korrekteja, tieto ajan tasalla ja sivun/sivuston yleisilmeen perusteella voisi päätellä että näin olisi myös tulevaisuudessa. Aina mieluummin kolme hyvää linkkiä kuin 30 linkkiä- karsinta kuuluu taustatyöhön.
"What do you want to do with your life?"
Selailin vielä lopuksi mitä uutta ja mielenkiintoista tehtävänannon tageilla 23asiaa, 23things, ja learning2.0libraries löytyisi. Poimin 43asiaa (43 things). Pikaisella vilkaisulla se ilmeisesti kannustaa ihmisiä erinäisten tavoitteiden saavuttamisessa. Listaamalla tavoitteensa on jo lähempänä onnistumista, ja ryhmät tukevat toisiaan. Samojen tavoitteiden (tai asioiden) äärellä ponnistelevat siis palveluun rekisteröityneet käyttäjät, aina intressiensä mukaisin päämäärin. Listaa voi alkaa täydentämään mm. seuraavilla asioilla: visit all 50 states, see the northern lights, sleep under the stars... Turhaa, tyhjänpäiväistä? Pitänee kokeilla ennen tuomitsemista. Sitä paitsi eikö tämä sopisi juuri erityisesti kirjastoissa työskenteleville? Hups! Rekisteröidyin palveluun, vaikuttaa hauskalta!
Tagien 23asiaa ja 2008-04 perusteella alkaa kurssitoverien jäljittäminen. Lisätty mace, helituuli, kruiser ja Tommikeskari. Ylisuoritettu tehtävä siis- neljä kolmen sijaan, ja näyttäisivät lisäämisen jälkeen vielä löytyvänkin oikeasta paikasta. Samalla tulee kierreltyä jo osittain tutuiksi tulleissa blogeissa ja toki tsekattua omaan verkkooni lisäämien kurssitovereiden tallentamia linkkejä. Käyn lukemassa ainakin Jaakon 23asiaa-blogin, mainiota!
Mitä tehtävänantoon tulee, ymmärrän kyllä täysin miten turhauttavaa on linkkivinkkien toimittaminen- tai jopa vastaanottaminen sähköpostin välityksellä. Omalla kohdallani täytyy kuitenkin muistaa että osa tutuistani ei välttämättä ole tullut sinuiksi edes sähköpostin kanssa. En näe siinä mitään ongelmaa jos he ovat onnellisia niin. Siinä mielessä me kirjastoihmiset olemme erilaisessa asemassa että meillä on työmme puolesta oikeastaan jo velvollisuus informaatiotulvan organisointiin ja sitä kautta tutustuminen myös näihin uusiin web 2.0-työkaluihin. del.icio.us- innit?
No, linkkien lähettäminen olikin näppärää omalta linkkilistalta tagien (tai tägien) editoimisen kautta. Aika vähän tulee vinkattua yleensäkään linkkejä, satunnaisesti kerään linkkilistan jotain koulutustilaisuutta varten tai omien näkemyksieni tueksi johonkin työhön liittyvässä asiassa. Merkittävää on tietysti se että linkit olisivat korrekteja, tieto ajan tasalla ja sivun/sivuston yleisilmeen perusteella voisi päätellä että näin olisi myös tulevaisuudessa. Aina mieluummin kolme hyvää linkkiä kuin 30 linkkiä- karsinta kuuluu taustatyöhön.
"What do you want to do with your life?"
Selailin vielä lopuksi mitä uutta ja mielenkiintoista tehtävänannon tageilla 23asiaa, 23things, ja learning2.0libraries löytyisi. Poimin 43asiaa (43 things). Pikaisella vilkaisulla se ilmeisesti kannustaa ihmisiä erinäisten tavoitteiden saavuttamisessa. Listaamalla tavoitteensa on jo lähempänä onnistumista, ja ryhmät tukevat toisiaan. Samojen tavoitteiden (tai asioiden) äärellä ponnistelevat siis palveluun rekisteröityneet käyttäjät, aina intressiensä mukaisin päämäärin. Listaa voi alkaa täydentämään mm. seuraavilla asioilla: visit all 50 states, see the northern lights, sleep under the stars... Turhaa, tyhjänpäiväistä? Pitänee kokeilla ennen tuomitsemista. Sitä paitsi eikö tämä sopisi juuri erityisesti kirjastoissa työskenteleville? Hups! Rekisteröidyin palveluun, vaikuttaa hauskalta!
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
MSN Messenger
Kirjauduin mukaan ensimmäisen kerran vasta tämän viikon sunnuntain chattiin. Tarkoitus on kuitenkin olla mukana vielä parisen kertaa ennen kurssin loppumista. Pidän sitä realistisena tavoitteena, blogeissa sen sijaan yritän ehtiä vierailemaan enemmän. Ehkä luonteelleni sopiikin paremmin keskustelu pienellä viiveellä ns. foorumi-tyyliin eikä "instant-hengessä". Yhtä kaikki, kiitokset kaikille mukana olleille- ja erityisesti Macelle, joka ystävällisesti liitti minut mukaan yhä uudestaan kun yhteys katkeili luvattoman paljon. Jos jollekin jäi vierailustani vähän levoton kuva, johtui se (ainakin osittain) siitä että jouduin tuijottelemaan modeemia toisella silmällä. Heh!
Keskustelluista aiheista ehdin poimia ainakin suomi24:n, OLPC:n ja tietysti Facebookin. Facebook on ilmeisesti herättänyt keskustelua aiemminkin. Minulle se on muodostunut luontevaksi tavaksi pitää yhteyttä erityisesti jo kadotetuiksi luultuihin tuttuihin. Lisäksi arvostan suuresti mm. palvelun näppärää inboxia ja mahdollisuutta ryhmäytyä samoja intressejä omaavien kanssa. Kieltämättä osa Facebookin tarjoamista sovelluksista on noussut jostain pimeyden syövereistä kummittelemaan ja riivaamaan viattomia käyttäjiä. Jokainen voi kuitenkin itse määritellä käyttötavan, vaikka vain minimin mukaan.
MSN Messenger olikin välineenä tuttu jo useamman vuoden ajalta, sen äärellä on tullut pidettyä lukuisia maailmanparannussessioita, yleensä kauempana asuneiden kavereiden kanssa. Muista pikaviestimistä on ollut käytössä myös Yahoo!-messenger, tosin viimeksi joskus vuosia sitten. Lisää mesettelyistä vielä myöhemmin...
Lopuksi jotain ihan muuta, Sesame Streetin lyömätön Cookie monster puhuu tiedonhankinnan perusasioista: Asking questions is good way to find out about things. Observe!
Keskustelluista aiheista ehdin poimia ainakin suomi24:n, OLPC:n ja tietysti Facebookin. Facebook on ilmeisesti herättänyt keskustelua aiemminkin. Minulle se on muodostunut luontevaksi tavaksi pitää yhteyttä erityisesti jo kadotetuiksi luultuihin tuttuihin. Lisäksi arvostan suuresti mm. palvelun näppärää inboxia ja mahdollisuutta ryhmäytyä samoja intressejä omaavien kanssa. Kieltämättä osa Facebookin tarjoamista sovelluksista on noussut jostain pimeyden syövereistä kummittelemaan ja riivaamaan viattomia käyttäjiä. Jokainen voi kuitenkin itse määritellä käyttötavan, vaikka vain minimin mukaan.
MSN Messenger olikin välineenä tuttu jo useamman vuoden ajalta, sen äärellä on tullut pidettyä lukuisia maailmanparannussessioita, yleensä kauempana asuneiden kavereiden kanssa. Muista pikaviestimistä on ollut käytössä myös Yahoo!-messenger, tosin viimeksi joskus vuosia sitten. Lisää mesettelyistä vielä myöhemmin...
Lopuksi jotain ihan muuta, Sesame Streetin lyömätön Cookie monster puhuu tiedonhankinnan perusasioista: Asking questions is good way to find out about things. Observe!
RSS-lukuohjelma aktiivikäyttöön (yhteenveto)
Suhtautumiseni syötteisiin on kertyneiden käyttökokemusten (reilut kaksi viikkoa) kautta jakautunut kahtia. Toisaalta "fast food"-kultttuuri pakottaa meidät omaksumaan tietoa nopeasti, tai pikemminkin referenssejä siitä mistä tietoa on saatavilla. Syötteiden lukeminen on visuaalisesti köyhää, niin köyhää että tekee silti mieli vierailla myös itse sivuilla sen sijaan että tapittaisi niitä jatkuvasti lukijasta. Palvelujen, kuten "Elävä arkisto" ja "Youtube" kanssa niin on pakko menetelläkin.
Toinen puoli minusta on sitä mieltä että on hyvä että pystyy selkiyttämään informaatiotulvaa ja vähentämään aikaa, joka menisi lukuisten sivujen läpikäymiseen. Erityisesti harvemmin vierailemistani kohteista otan RSS-syötteet vastaan mielihyvin, saattaisi nimittäin olla niin että unohtaisin jotkut sivustot muuten pitkäksikin aikaa. Merkittävä miinus on se että innokkaana musiikin harrastajana en löydä haluamieni artistien sivuilta syötteitä, ja se sucks, pitkälti. Käytän kuitenkin mielelläni Netvibes-lukuohjelmaa myös tästä eteenpäin.
Toinen puoli minusta on sitä mieltä että on hyvä että pystyy selkiyttämään informaatiotulvaa ja vähentämään aikaa, joka menisi lukuisten sivujen läpikäymiseen. Erityisesti harvemmin vierailemistani kohteista otan RSS-syötteet vastaan mielihyvin, saattaisi nimittäin olla niin että unohtaisin jotkut sivustot muuten pitkäksikin aikaa. Merkittävä miinus on se että innokkaana musiikin harrastajana en löydä haluamieni artistien sivuilta syötteitä, ja se sucks, pitkälti. Käytän kuitenkin mielelläni Netvibes-lukuohjelmaa myös tästä eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
