Etelävaltioissa matkustamisessa on omat etunsa, erityisesti huokeammat hinnat. Hotellitkin muokkaavat hintojaan lähes pyytämättä. El Pasossa perääni jopa juostiin uuden tarjouksen kanssa- snobistisessa New Yorkissa se ei olisi tullut kysymykseenkään. Yllätyksenä ei ainakaan enää tule sekään että espanjan kielellä pärjäisi paremmin lähes kaikkialla. Hispaanojen kokonaisosuus väestöstä nouseekin silminnähtävästi Meksikon rajaa lähestyttäessä.
Kerrottuani matkasuunnitelmista, minulta tietysti heti ennätettiin kysymään menisinkö käymään Dallas TV-sarjan kuvauspaikalla Southfork Ranchilla. Olisihan se hienoa...mutta jää nähtäväksi, ensisijaisiin prioriteetteihin se ei kuulu. Silti voin vielä helposti nähdä itseni kultaisella 80-luvulla neuvottelemassa nukkumaanmenoajoista ja Dallasin lähetysajoista. Kova oli vääntö mutta Dallas vei vasta teini-ikää lähestyvän mukanaan, ja JR:n pirulliset hymyt grogilasin takaa syöpyivät mieleen lähtemättömästi. Samoin ne horisontissa siintävät öljytornit ja-pumput. Kouluunkin piti totta kai kirjoittaa aine sarjan ihmissuhteista, pääsin jopa lukemaan sen luokan edessä. Kovasti taputettin päähän. Sarjaan palatakseni, jotain sen huikeasta menestyksestä kertoi sekin että iltapäivälehdetkin uutisoivat lööpeissä sen tapahtumista. Kun JR:ää ammuttiin, ylitti tämä fiktiivinen uutinen kaiken muun kivuten pääotsikoihin.
Sinänsä huvittavaa että lentoja varatessani Dallas tuli aina niin tyrkylle muiden vaihtoehtojen joukosta että oli lähes pakko alkaa uskomaan että kohtalolla oli sanansa sanottavana. Toivon tietysti että Lucy on minua vastassa Jaguaarin kanssa, eikä Ray hevosen. Pitäkää vaan junttina mutta elämä hymyilee nyt.
Toisaalla Teksasissa, El Paso 2003
