Mediaseurantaa
Etsiessäni 23 asiaa -kurssiin liittyviä sivustoja Googlesta, törmäsin ensin yllätyksettömästi niin kurssin omiin sivuihin kuin kurssilaisten blogeihinkin. Kyllähän hakutuloksia löytyi pienillä rajauksilla vieläkin tuhansia mutta suuri osa niistä alasivuja tai muuten epärelevantteja haun kannalta. Toki tarpeellisin tieto löytyi heti. Selailun jälkeen löytyi myös Jaana Marvian artikkeli: “Just do it” – kirjastot ja Web 2.0". Artikkeli on julkaistu TKK:n kirjastojen TietäNet-lehden verkkoversiossa viime vuoden puolella eikä varsinaisesti kerro kurssistamme mutta aiheesta toki. Blogilistallekin on päästy (laitettu) ja sitten on tietysti jo aiemmin noteerattu maininta kurssista Anne Rongaksen Opeblogissa.
Itseltäni oli tietoinen päätös tehdä blogi nimimerkin alle ja olla käyttämättä omaa koko nimeä. Haettaessa 23asiaa- ja 23 asiaa -hakusanoilla en kiilaa hakutulosten kärkeen, vaan sijoitus on noin kolmannella sivulla. Edgebrookilla tärppää paremmin - varsinkin jos rajoittaa haun suomenkielisiin sivuihin.
Läksyjä lukiessa: Kate Sheehanin kirjoitus Are librarians culturally self-aware?
Kirjastot- nuo sosiaalisten verkkoyhteisöjen yksinäiset susilaumat... Kirjastojen meneminen mukaan verkkoyhteisöihin on mietityttänyt ja askarruttanut itseäni aiemminkin- oli kysymyksessä sitten MySpace, IRC-Galleria tai Facebook. Mitkä vain Web 2.0-palveluista saattavat olla ohimeneviä trendejä, jotka korvautuvat uusilla tai vanhenevat pian. Aaltoliike on armoton mutta johonkin väliin sitä on hypättävä luovimaan nykyhetken ja tulevaisuuden välissä. Mutta mihin mennä mukaan ja miksi?
Niin kuin kirjoituksessa siteerattu tutkimus osoittaa, osa asiakkaista voi pitää asiakassuhdettaan kirjastoon riittävänä ilman Facebook- tai MySpace-ryhmiin liittymistä. Tähän mennessä olen ollut havaitsevinani vain vähän liikettä asiakkaiden suunnalta näihin ryhmiin. Tärkein kysymys onkin: mitä lisäarvoa ne tuovat? Ehkä me olemme liian lähellä näkemään sitä että ne saattavat näyttäytyä pikemminkin henkilökunnan temmellyspaikkoina ja kollegiaalisina areenoina kuin tuttuina ja lämpöä huokuvina lähikirjastoina. Joillekin voi olla tarpeeksi sulateltavaa jo siinä että kirjastot ovat muuttumassa olohuoneiksi, mutta pitääkö niiden vielä tunkea omaan olohuoneeseenkin? Eivät kirjastot ole jääneet rannalle Web 2.0-ilmiöstä mutta suuntaa haetaan vielä. Ongelmia tuottavat varmasti matkan varrella erilaiset kirjastorakenteet, toisistaan poikkeavat asiakaskunnat ja tietysti henkilökunnan osaaminen. Kaikkea ei voida tehdä tai kokeilla kaikissa kirjastoissa- eikä siinä olisi mitään järkeäkään.
Kirjoituksen kommenttiosiossa on kosolti viisauden sanoja: "I think we can frequently develop tunnel vision when working in libraries, and that’s why it’s so critical to TALK to our patrons, to get out of the library, and to visit other libraries to remember what it’s like to be a patron." Siinähän se oleellinen. Uusien palvelumuotojen kehittäminen ilman ruohonjuuritason tunnustelua on riski ja pahimmassa tapauksessa hukkaan heitettyä työaikaa. Asiakaslähtöisyys tulisi nostaa arvoonsa myös Web 2.0-palvelujen kehittämisessä. Ja kun Web 2.0:n perusideaan kuuluu kaksisuuntaisuus, niin tarjotaanko siihen mahdollisuus tai onko sitä edes mietitty? Ollaanko me liian itseriittoisia edes pohtimaan mitä asiakkaat voisivat tehdä kirjastojen hyväksi? Siinä riittääkin tietoyhteiskunnan tukipilareilla (kirjastoilla) pohdittavaa.
Web 2.0- asiakkaille ja henkilökunnalle
Tehtävänannossa se jo hyvin tiivistetään: 23 asiaa -kurssilla tutuiksi tulleita tekniikoita voidaan valjastaa palvelemaan sekä asiakaskuntaa että henkilökuntaa. Ennen palvelujen suuntaamista ja kehittämistä asiakaskunnalle, olisi kuitenkin käytettävä niitä tuntosarvia ja kuunneltava mitä mieltä asiakkaat ovat. Tämä voi tapahtua asiakaskyselyn kautta tai haastattelemalla asiakkaita. Suuret alueelliset kyselyt eivät välttämättä palvele kirjastojen yksilöllisyyttä. Riippuu tietysti onko sillä edes merkitystä, jos kysely liittyy ainoastaan verkkopalvelujen kehittämiseen tai verkkoyhteisöihin. Keskustelu asiakkaiden kanssa on kuitenkin ainakin itselleni mieluisaa puuhaa ja se on myös omiaan vahvistamaan asiakkaiden suhdetta kirjastoon.
Näkisin mahdollisuuksia hyödyntää kurssin antia asiakaskoulutuksissa mutta silloin sitä olisi pakko tiivistää sisällöllisesti. En ole varma haluaisinko kutsua asiakkaita kirjastomme Facebook-ryhmään tai faneiksi mutta haluaisin kyllä kovasti kertoa heille esim. Netvibes-palvelusta. Samalla tietysti RSS olisi mukava liittää tiedonhaun koulutukseen- puhumattakaan muista RSS-syötteiden käyttömahdollisuuksista. Yksi asia on kuitenkin jo suunniteltu ja vain toteutusta vailla: pidän syksyllä kirjastossamme "Lomakuvat talteen"-kuvankäsittelykurssin asiakkaille ja aion samassa yhteydessä myös esitellä Flickr-kuvapalvelun. Internet-operaattori Welhokin on järjestämässä koulutusta kirjastossamme, joten pitää olla kuulolla ennen kuin uskaltaa pohtia lisää.
Henkilökunnan kohdalla pidän tärkeinä asioina kollegiaalista yhteydenpitoa ja verkostoitumista. Tässä yhteydessä en näe ollenkaan pahana asiana esim. Facebook-yhteisöjen perustamista sopivien aiheiden ympärille. Toimisihan se tukiverkostonakin tiukan paikan tullen. On aina avartavaa kuulla kokemuksia muualta, tai miten jokin asia on ratkaistu jossain. Siinä missä sähköpostit tai sähköpostilistat ovat kömpelöitä keskustelulle, voitaisiin myös perustaa erikoisalojen ryhmiä jotka tapaisivat toisensa Mese-chateissa sovittuina aikoina- ihan niin kuin kurssichateissa. Voitaisiinko tätä ideaa viedä missään muodossa asiakkaille? Vai onko taustahälinä nyt jo liian kova?
Redrum- eli lisää reflektioita
Myönnettäköön että 23 asiaa -kurssi on rohkaissut ainakin itseäni ottamaan muutamia askeleita eteenpäin- ja kun työyhteisökin on vahvasti tulevaisuuteen suuntautunut, niin mikäs on ollut ollessa. Nuortenosastolla (12-20 v.) verkkoyhteisöt eivät vielä edes kiinnosta aivan nuorimpia. Niihin ryntäämisen sijaan olemme kuitenkin avanneet blogin ja rekisteröineet tunnukset Flickr- ja Youtube-palveluihin. Oleellista on kai löytää ne oman kirjaston tai osaston näkökulmasta toimivat ja tarpeelliset Web 2.0 -työkalut. Mietimme parhaillaan myös keinoja sitouttaa nuoret tuottamaan enemmänkin sisältöä- myös omilla ehdoillaan.
-_- -_- -_-
ps. jos jotain oleellista jäi puuttumaan tai uupumaan, korvaan sen myöhemmin. Nyt pakkaan matkalaukut ja lähden lauantaina Kiinaan kolmeksi viikoksi. Pahoittelen pitkiä sepustuksia mutta kirjoittaminen on minulle yksi harrastus ;D Kiva kurssi, KIITOS! Kiitos kaikille! Palaillaan!
torstai 17. heinäkuuta 2008
keskiviikko 16. heinäkuuta 2008
Web 2.0 -työkalujen löytäminen (tuntosarvet)
Tuntosarvet etusivuilla
No niin, nyt on RSS-syötteet tilattu sivuilta del.icio.us/popular/web2.0 ja Read Write Web. RSS-lukija Netvibes on muutenkin ollut ahkerassa käytössä ja epäilen että sitä tulee käytettyä säännöllisesti myös kurssin päätyttyä. Jokin sen käyttöliittymässä ja selkeydessä viehättää.
Seuraavaksi sitten etusivut tarkempaan syyniin. ReadWriteWeb on aihepiireiltään kuin kotimaiset Tietoviikko, MikroPC tai Digitoday- ihan muutamia mainitakseni. Silmäilen artikkelit Facebookin tulevaisuudesta ja Googlen uudesta Lively-virtuaalimaailmasta. Lively vaikuttaa kiinnostavalta, vaikka tulevaisuus vasta näyttää onko siitä samalle viivalle muiden 3D-virtuaalipaikkojen kanssa ja esimerkiksi Second Life:n kilpailijaksi. Yhtä uutista on kuitenkin pakko siteerata, sen verran suurin sanoin nimittäin alkaa sosiaalisen hakukoneen Delverin maailmanvalloitus: "Information overload is a topic that keeps coming up, especially among users of social media services. As you add more friends and more services, the amount of content produced can become overwhelming to keep up with which leads to quality items being lost amongst the "noise." Artikkeli on myös kommenteissa todettu mielenkiintoiseksi ja se on luettavissa kokonaan täällä. RWW:n sisältö lähtökohtaisesti vaatii lukijalta kiinnostusta Web 2.0-teknologiaan ja ehkä vähän asiantuntemustakin.
del.icio.us/popular/web2.0:n etusivu ei sekään varsinaisesti yllätä- tosin artikkelit ovat pikaisesti silmäiltyinä enemmän talouteen ja markkinointiin liittyviä. Hauska ilmiö sekin kuinka uutisoinnissa on tullut jo lähes ärsyttäväksi muoti-ilmiöksi esitellä niin-ja-niin-monta-tapaa-tehdä-jotain, kuten esimerkiksi: 50 Ways Marketers Can use Social Media to Improve Their Marketing. Sinänsä erilaisten listojen kyhääminen ja otsikointi edellisen artikkelin tapaan ei ole enää uusi markkoinointikikka mutta taitaa toimia aina- ainakin omalla kohdalla. Muista aiheista mainittakoon keinoäly (AI), Web 2.0-työkalut ja yhteisöllisyys.
Työkalujen parissa
Office 2.0 Database ja AppAppeal tuli tutkittua varsin kattavasti. Ensin mainittu miellytti visuaalisesti enemmän mutta vähän karumman ilmeen alta AppAppeal toi heti tyrkylle jo hyviksi havaitsemiani palveluja, ohjelmia ja sovelluksia. Lisäksi karsintaa tuntui tehdyn jo käyttäjän puolesta- liian usein määrällä yritetään korvata laatua. Sen vuoksi lähdinkin metsästämään jotain uutta ja kivaa AppAppeal-sivustolta. Lopulta päädyin "back to the basics"-henkisesti kokeilemaan Passpack-palvelua. Palveluun on mahdollista tallentaa tunnukset ja salasanat (100 kpl ilmaiseksi)- tai jopa käyttää sitä ns. portaalina kirjauduttaessa muille sivustoille. Tämä vaatii ominaisuuden aktivoinnin ja sen lisäksi "vain" tunnuksen, salasanan ja sivuston jolle niillä kirjaudutaan. Homma tuntuu toimivan, listasta on näppärä valita sivusto ja klikata vain "Go"-kuvaketta. Palvelu on myös päässyt PC Magazine:n The Best Free Software -listalle, ja ehkä sen johdosta en lähdekään etsimään foliopipoa kaapistani. Idea ei ole uusi (OpenID yms.) ja siihen liittyvät turvallisuusriskit, olivat ne kuinka olemattomia tahansa, puhututtavat aina tiettyä osaa tietokoneiden käyttäjistä.
No niin, nyt on RSS-syötteet tilattu sivuilta del.icio.us/popular/web2.0 ja Read Write Web. RSS-lukija Netvibes on muutenkin ollut ahkerassa käytössä ja epäilen että sitä tulee käytettyä säännöllisesti myös kurssin päätyttyä. Jokin sen käyttöliittymässä ja selkeydessä viehättää.
Seuraavaksi sitten etusivut tarkempaan syyniin. ReadWriteWeb on aihepiireiltään kuin kotimaiset Tietoviikko, MikroPC tai Digitoday- ihan muutamia mainitakseni. Silmäilen artikkelit Facebookin tulevaisuudesta ja Googlen uudesta Lively-virtuaalimaailmasta. Lively vaikuttaa kiinnostavalta, vaikka tulevaisuus vasta näyttää onko siitä samalle viivalle muiden 3D-virtuaalipaikkojen kanssa ja esimerkiksi Second Life:n kilpailijaksi. Yhtä uutista on kuitenkin pakko siteerata, sen verran suurin sanoin nimittäin alkaa sosiaalisen hakukoneen Delverin maailmanvalloitus: "Information overload is a topic that keeps coming up, especially among users of social media services. As you add more friends and more services, the amount of content produced can become overwhelming to keep up with which leads to quality items being lost amongst the "noise." Artikkeli on myös kommenteissa todettu mielenkiintoiseksi ja se on luettavissa kokonaan täällä. RWW:n sisältö lähtökohtaisesti vaatii lukijalta kiinnostusta Web 2.0-teknologiaan ja ehkä vähän asiantuntemustakin.
del.icio.us/popular/web2.0:n etusivu ei sekään varsinaisesti yllätä- tosin artikkelit ovat pikaisesti silmäiltyinä enemmän talouteen ja markkinointiin liittyviä. Hauska ilmiö sekin kuinka uutisoinnissa on tullut jo lähes ärsyttäväksi muoti-ilmiöksi esitellä niin-ja-niin-monta-tapaa-tehdä-jotain, kuten esimerkiksi: 50 Ways Marketers Can use Social Media to Improve Their Marketing. Sinänsä erilaisten listojen kyhääminen ja otsikointi edellisen artikkelin tapaan ei ole enää uusi markkoinointikikka mutta taitaa toimia aina- ainakin omalla kohdalla. Muista aiheista mainittakoon keinoäly (AI), Web 2.0-työkalut ja yhteisöllisyys.
Työkalujen parissa
Office 2.0 Database ja AppAppeal tuli tutkittua varsin kattavasti. Ensin mainittu miellytti visuaalisesti enemmän mutta vähän karumman ilmeen alta AppAppeal toi heti tyrkylle jo hyviksi havaitsemiani palveluja, ohjelmia ja sovelluksia. Lisäksi karsintaa tuntui tehdyn jo käyttäjän puolesta- liian usein määrällä yritetään korvata laatua. Sen vuoksi lähdinkin metsästämään jotain uutta ja kivaa AppAppeal-sivustolta. Lopulta päädyin "back to the basics"-henkisesti kokeilemaan Passpack-palvelua. Palveluun on mahdollista tallentaa tunnukset ja salasanat (100 kpl ilmaiseksi)- tai jopa käyttää sitä ns. portaalina kirjauduttaessa muille sivustoille. Tämä vaatii ominaisuuden aktivoinnin ja sen lisäksi "vain" tunnuksen, salasanan ja sivuston jolle niillä kirjaudutaan. Homma tuntuu toimivan, listasta on näppärä valita sivusto ja klikata vain "Go"-kuvaketta. Palvelu on myös päässyt PC Magazine:n The Best Free Software -listalle, ja ehkä sen johdosta en lähdekään etsimään foliopipoa kaapistani. Idea ei ole uusi (OpenID yms.) ja siihen liittyvät turvallisuusriskit, olivat ne kuinka olemattomia tahansa, puhututtavat aina tiettyä osaa tietokoneiden käyttäjistä.
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Runescape
Pelaaja -oppija?
Luettuani Yhdysvaltain koulukirjastoyhdistyksen dokumentin AASL Standards for the 21st-Century Learner Gaming Alignment, olin sitä mieltä että harvoin tulee vastaan näin myönteistä näkökulmaa pelaamiseen- ja sitä todella tarvitaan. Myönteisyyden lisäksi siinä on terävyyttä ja asiallisuutta, mikä on omiaan nakertamaan kaiken maailman epäilijöiden uskottavuutta. Hah- siitäs saitte, ainakin hetkeksi. Huomioita voisi tehdä montakin- Runescapen opetusjaksoon perustaen tai ei. Yksi tärkeimpiä on muistutus siitä että pelejä on lähestyttävä samasta näkökulmasta kuin kirjoja, genrejä eli lajityyppejä on monta. Kaikki pelaajat eivät innostu kaikista peleistä kuten kaikki lukijat eivät varmasti innostu kaikista kirjoista. Jos siis kerron pelaavani, ei se tarkoita sitä että pelaisin mitä tahansa ruudulla vaappuvaa pelin torsoa- jos siis olette herkkiä arvostelemaan, pidätän itselläni oikeuden määritellä pelaamiseni tarkemmin. Usein törmään myös kommenttiin "mitä hyötyä on pelaamisesta?" No, mitä hyötyä nyt yleensäkään on mistään- toisaalta olen edelleen ärsyyntynyt siitä että jatkuvasti pitää todistella sitä että pelaamisesta olisi jotain hyötyä. Elämme tässä suhteessa vaikeita aikoja- vieläkin.
AASL:n standardit eivät vielä puhkea kukkaan, jos niitä tyytyy tarkastelemaan vain Runescapen harjoitusjakson valossa. Mutta kyllä ne pitävät paikkansa. Enemmän pelanneelle (minä, minä!) ne aiheuttavat aikamoisen ahaa-elämyksen ja riemun tunteen, tuntuu siltä kuin palaset loksahtaisivat paikoilleen. Tasohyppelyistä leveleihin ja yksinpeleistä tiimitaitoja vaatiivin online-moninpeleihin. Joskus silti haluan myös rauhassa ihmetellä sitä ympärilläni aukeavaa pelimaailmaa ja tutkia kaikkea kiireettä. Toivottavasti pelaaminen ei menetä luontaista lumoaan muuttumalla liian kilpailuhenkiseksi ja hektiseksi selviytymistaisteluksi.
Runescape
Runescapen aloitussivu on puolen vuoden aikana muuttunut näyttävämmäksi mutta kirjauduttuani sisään luikertelee korviini tuttu ja turvallinen pilipalimusiikki säestämään teknisesti jokseenkin kömpelöä pelaamista. Reippaasti pikselöityvä grafiikka ei sekään hirveästi vakuuta. Vaan onhan se ilmainen, ja jos siitä niin monet nuoret (ehkä vähän vanhemmatkin) riemua saavat, niin mikä minä olen sille ilkkumaan. Pelin genre, eli RPG on kuitenkin lähellä sydäntä- eikä niissä ensimmäisissä Zeldoissa kovin kummoista grafiikkaa tai äänimaisemaa ollut. Ajat vain ovat muuttuneet- ruudun tai kompassin klikkailu tosin tuntuu jo vähän takapajuiselta. Itselläni on kuitenkin useampikin Runescape-tunnus tehtyinä, niistä mainittakoon Boomtowncat. Tutorial Island-jaksoa on pelattu läpi monen monta kertaa- myös yhdessä nuorten kanssa. En kuitenkaan pelaa Runescapea aktiivisesti, puhumattakaan että olisin innostunut hankkimaan membership-jäsenyyden etuineen.
Nuorten kysymykset Runescape-pelistä liittyvät usein vieraisiin kieliin, yleensä kuitenkin englantiin. Pelin chatissa vilahtaville teksteille on haluttu suomennos tai salasanan unohduttua sen palauttamiseen liittyviä ohjeita on kerrattu hartaasti yhdessä. Myös liiasta sinisilmäisyydestä on joskus ollut aiheellista huomauttaa varomatonta pelaajaa- kaikki kun eivät ole liikkeellä aivan reiluin aikein. Monet itkut on meidänkin osastolla itketty, kun joku on vienyt pelihahmon epärehellisin keinoin tai päättänyt ottaa yhteisen pelihahmon salasanaa vaihtamalla vain omaan käyttöön. Huijata voi monin tavoin mutta reportteerauksella (report) voi ilmiantaa häiriköitä, tosin ainakin meillä joku innostui käyttämään sitäkin ominaisuutta väärin. Huoh.
Runescape-illat
Runescape, tuo paljon parjattu ja viheliäinen tappelupeli, joka tekee nuorista levottomia ja kirjastoista normaaleille asiakkaille sietämättömiä paikkoja. Laitetaan pöydille kieltokylttejä ja lukitaan siis tunnukset, jos ei hyvällä uskota- pääsevät normaalit asiakkaat tekemään oikeita juttuja.
Siinä taas sarkasmin pirulainen pääsi iskemään mutta en voinut vastustaa kiusausta. Itse asiassa tuo tilanne oli omassa kirjastossammekin (Leppävaara/Sello) arkipäivää, kunnes päätimme järjestää nuorille Runescape-iltoja. Sopivaksi päiväksi katsottiin perjantai, ihan jo koulujen takia. Porkkanana oli että mukaan pääsi vain jos jätti tiedonhakukoneet rauhaan, eikä kirjautunut peliin koneilla, joilla sen pelaaminen oli kielletty. Suosio oli aluksi valtava, useimpina iltapäivinä istui parisenkymmentä nuorta pelin äärellä kirjastomme mikroluokassa. Siellä sai rauhassa vähän vauhkoontuakin pelin tapahtumista, tai huudella vieraisiin pöytiin. Tila oli suljettu ja sen takia pienistä kolinoista ei vielä ärähdelty. Luokasta ja kirjastomme hiljaisesta yläkerrasta poistuminen sen sijaan ei aina onnistunut yhtä mallikkaasti mutta pienillä nuhteilla selvittiin- ja taas jatkettiin. RuneScape-peli-iltojen ohella tuli kokeiltua Nettipelikerhoa ja tänä kesänä on nuorille järjestetty Nettipaja joka toinen keskiviikko. Nettipajassakin voi toki pelata Runescapea mutta olemme halunneet sisällyttää siihen option tehdä pelaamisen lisäksi myös muuta tietokoneilla. Kesän 2008 ensimmäisessä Nettipajassa pohdittiin vakavissa tunnelmissa epilepsiaa ja miten se liittyi pelaamiseen. Asian ottivat esille nuoret ja kipinä keskusteluun oli saatu erään pelin ohjekirjan varoituksesta.
Runescape vs. World of Warcraft
Huhtikuussa 2008 saimme Leppävaaraan kaksi World of Warcraft -pelille omistettua konetta. Niillä ei käytännölllisesti katsoen tehdä muuta kuin pelata tätä Runescapen isoveljeä. On ollut mielenkiintoista seurata entisten Runescape-pelaajien siirtymistä WoW:n pariin ja ennen kaikkea kuunnella mitä ajatuksia se herättää. Päällimmäisinä on yleensä mainittu grafiikka ja WoW:in maailmoja onkin ihasteltu lumoutuneesti. Halusimme tarjota nuorille mahdollisuuden kokea myös tämä seikkailu, vaikka vain muutaman levelin verran. Täällä lisää.
Luettuani Yhdysvaltain koulukirjastoyhdistyksen dokumentin AASL Standards for the 21st-Century Learner Gaming Alignment, olin sitä mieltä että harvoin tulee vastaan näin myönteistä näkökulmaa pelaamiseen- ja sitä todella tarvitaan. Myönteisyyden lisäksi siinä on terävyyttä ja asiallisuutta, mikä on omiaan nakertamaan kaiken maailman epäilijöiden uskottavuutta. Hah- siitäs saitte, ainakin hetkeksi. Huomioita voisi tehdä montakin- Runescapen opetusjaksoon perustaen tai ei. Yksi tärkeimpiä on muistutus siitä että pelejä on lähestyttävä samasta näkökulmasta kuin kirjoja, genrejä eli lajityyppejä on monta. Kaikki pelaajat eivät innostu kaikista peleistä kuten kaikki lukijat eivät varmasti innostu kaikista kirjoista. Jos siis kerron pelaavani, ei se tarkoita sitä että pelaisin mitä tahansa ruudulla vaappuvaa pelin torsoa- jos siis olette herkkiä arvostelemaan, pidätän itselläni oikeuden määritellä pelaamiseni tarkemmin. Usein törmään myös kommenttiin "mitä hyötyä on pelaamisesta?" No, mitä hyötyä nyt yleensäkään on mistään- toisaalta olen edelleen ärsyyntynyt siitä että jatkuvasti pitää todistella sitä että pelaamisesta olisi jotain hyötyä. Elämme tässä suhteessa vaikeita aikoja- vieläkin.
AASL:n standardit eivät vielä puhkea kukkaan, jos niitä tyytyy tarkastelemaan vain Runescapen harjoitusjakson valossa. Mutta kyllä ne pitävät paikkansa. Enemmän pelanneelle (minä, minä!) ne aiheuttavat aikamoisen ahaa-elämyksen ja riemun tunteen, tuntuu siltä kuin palaset loksahtaisivat paikoilleen. Tasohyppelyistä leveleihin ja yksinpeleistä tiimitaitoja vaatiivin online-moninpeleihin. Joskus silti haluan myös rauhassa ihmetellä sitä ympärilläni aukeavaa pelimaailmaa ja tutkia kaikkea kiireettä. Toivottavasti pelaaminen ei menetä luontaista lumoaan muuttumalla liian kilpailuhenkiseksi ja hektiseksi selviytymistaisteluksi.
Runescape
Runescapen aloitussivu on puolen vuoden aikana muuttunut näyttävämmäksi mutta kirjauduttuani sisään luikertelee korviini tuttu ja turvallinen pilipalimusiikki säestämään teknisesti jokseenkin kömpelöä pelaamista. Reippaasti pikselöityvä grafiikka ei sekään hirveästi vakuuta. Vaan onhan se ilmainen, ja jos siitä niin monet nuoret (ehkä vähän vanhemmatkin) riemua saavat, niin mikä minä olen sille ilkkumaan. Pelin genre, eli RPG on kuitenkin lähellä sydäntä- eikä niissä ensimmäisissä Zeldoissa kovin kummoista grafiikkaa tai äänimaisemaa ollut. Ajat vain ovat muuttuneet- ruudun tai kompassin klikkailu tosin tuntuu jo vähän takapajuiselta. Itselläni on kuitenkin useampikin Runescape-tunnus tehtyinä, niistä mainittakoon Boomtowncat. Tutorial Island-jaksoa on pelattu läpi monen monta kertaa- myös yhdessä nuorten kanssa. En kuitenkaan pelaa Runescapea aktiivisesti, puhumattakaan että olisin innostunut hankkimaan membership-jäsenyyden etuineen.
Nuorten kysymykset Runescape-pelistä liittyvät usein vieraisiin kieliin, yleensä kuitenkin englantiin. Pelin chatissa vilahtaville teksteille on haluttu suomennos tai salasanan unohduttua sen palauttamiseen liittyviä ohjeita on kerrattu hartaasti yhdessä. Myös liiasta sinisilmäisyydestä on joskus ollut aiheellista huomauttaa varomatonta pelaajaa- kaikki kun eivät ole liikkeellä aivan reiluin aikein. Monet itkut on meidänkin osastolla itketty, kun joku on vienyt pelihahmon epärehellisin keinoin tai päättänyt ottaa yhteisen pelihahmon salasanaa vaihtamalla vain omaan käyttöön. Huijata voi monin tavoin mutta reportteerauksella (report) voi ilmiantaa häiriköitä, tosin ainakin meillä joku innostui käyttämään sitäkin ominaisuutta väärin. Huoh.
Runescape-illat
Runescape, tuo paljon parjattu ja viheliäinen tappelupeli, joka tekee nuorista levottomia ja kirjastoista normaaleille asiakkaille sietämättömiä paikkoja. Laitetaan pöydille kieltokylttejä ja lukitaan siis tunnukset, jos ei hyvällä uskota- pääsevät normaalit asiakkaat tekemään oikeita juttuja.
Siinä taas sarkasmin pirulainen pääsi iskemään mutta en voinut vastustaa kiusausta. Itse asiassa tuo tilanne oli omassa kirjastossammekin (Leppävaara/Sello) arkipäivää, kunnes päätimme järjestää nuorille Runescape-iltoja. Sopivaksi päiväksi katsottiin perjantai, ihan jo koulujen takia. Porkkanana oli että mukaan pääsi vain jos jätti tiedonhakukoneet rauhaan, eikä kirjautunut peliin koneilla, joilla sen pelaaminen oli kielletty. Suosio oli aluksi valtava, useimpina iltapäivinä istui parisenkymmentä nuorta pelin äärellä kirjastomme mikroluokassa. Siellä sai rauhassa vähän vauhkoontuakin pelin tapahtumista, tai huudella vieraisiin pöytiin. Tila oli suljettu ja sen takia pienistä kolinoista ei vielä ärähdelty. Luokasta ja kirjastomme hiljaisesta yläkerrasta poistuminen sen sijaan ei aina onnistunut yhtä mallikkaasti mutta pienillä nuhteilla selvittiin- ja taas jatkettiin. RuneScape-peli-iltojen ohella tuli kokeiltua Nettipelikerhoa ja tänä kesänä on nuorille järjestetty Nettipaja joka toinen keskiviikko. Nettipajassakin voi toki pelata Runescapea mutta olemme halunneet sisällyttää siihen option tehdä pelaamisen lisäksi myös muuta tietokoneilla. Kesän 2008 ensimmäisessä Nettipajassa pohdittiin vakavissa tunnelmissa epilepsiaa ja miten se liittyi pelaamiseen. Asian ottivat esille nuoret ja kipinä keskusteluun oli saatu erään pelin ohjekirjan varoituksesta.
Runescape vs. World of Warcraft
Huhtikuussa 2008 saimme Leppävaaraan kaksi World of Warcraft -pelille omistettua konetta. Niillä ei käytännölllisesti katsoen tehdä muuta kuin pelata tätä Runescapen isoveljeä. On ollut mielenkiintoista seurata entisten Runescape-pelaajien siirtymistä WoW:n pariin ja ennen kaikkea kuunnella mitä ajatuksia se herättää. Päällimmäisinä on yleensä mainittu grafiikka ja WoW:in maailmoja onkin ihasteltu lumoutuneesti. Halusimme tarjota nuorille mahdollisuuden kokea myös tämä seikkailu, vaikka vain muutaman levelin verran. Täällä lisää.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Ajanvietepelaaminen
Myönnän joskus jääneeni koukkuun johonkin typerään ja vilkkuvaan Flash-peliin, vaikka yleensä kiroankin ns. selainpelit pelimaailman pikku termiiteiksi, jotka nakertavat aikaa "oikealta" pelaamiselta. Tosin ei tarvitse kuin viettää tovi aikaa nuorten kanssa ja havaita että niitä pelataan ihan tolkuttomasti! Tässä yhteydessä en siis vielä puhu Runescapen tai World Of Warcraftin kaltaisista pelimammuteista. Vaikka Runescape selainpeli onkin, vaatii sen aloittaminen jo vähän enemmän paneutumista kuin suurin osa muista selainpeleistä. On melkein painajainen aktiiviselle MMORPG-pelaajalle, kun joku sopivan vähän peleistä tietävä istahtaa koneen ääreen ja kysyy kädet näppäimistöllä: "okei, mitä tässä tehdään?". Silloin pitää aina laittaa jäitä hattuun ja todeta että peliä voi pelata monella tavalla ja sen oppimiskaari on aika pitkä.
Aapeli ja Älypää ovat tuttuja sivustoja, olen joskus mielenkiinnosta kokeillut muutamia pelejä mutta varsin nopeasti lähtenyt eteenpäin muihin internetin ihmemaailmoihin. Kun pelaan aktiivisesti Wii-pelikonsolia ja World Of Warcraft -peliä, niin tässä kohdassa karsin yleensä mielellään pelaamista enkä tietoisesti mene enää muille pelisivuille. En kyllä voi väittää viihtyväni selainpelien parissa muutenkaan, mikä ei tietenkään tarkoita että ne olisivat jotenkin huonoja tai en arvostaisi niitä. Vastaavista portaaleista löytyy nykyään pelejä lähes joka makuun- ja tietty rekisteröinti tarjoaa usein lisämahdollisuuksia niin pelaamiseen kuin verkostoitumiseen muiden pelaajien kanssa. Usein näiden sivustojen toiminta mahdollistetaan niillä mainoksilla, jotka kyseisillä sivuilla ovat (vilkkuvat). Mitä enemmän kävijöitä, sitä enemmän mainostajia ja rahaa. Voidaan toki pelaajiakin rahastaa aina tarpeen mukaan. Pelaajien koukussa pitämiseksi sivustoa on myös kehitettävä tai satunnaispelaajat karkaavat muihin portaaleihin.
Suomalainen ja suomenkielinen Älypää alkaa jo olla klassikkosarjaa internetissä ja tuntuu kelpaavan yhtä hyvin senioreille kuin nuorillekin. Älypään aloitussivu näyttää kyllä kiinnostavalta, ainakin jos on vähänkään kiinnostunut tietovisoista tai "pähkinöistä". Skaalaa riittää yleistietovisoista eri aihealueiden tietovisoihin, vieläpä suhteellisen laajasti. Mukana on tietysti myös aikaraja, joka estää varmasti hitaampien aikeet tarkistaa asia Googlesta. Valittuani matkailuaiheisen visan, saan kaksi eri vaihtoehtoa etenemiseen: aurinkomatkojen kohdevisa ja matkailu. Jätän sponsorit sikseen ja valitsen jälkimmäisen- "porkkanoista" huolimatta (tätä kirjoittaessani samalle sivulle ilmestyy myös Finnmatkojen mainos). Peli tarjoaa ihan mukavia kysymyksiä, kunnes vastaan väärin ja saan ilmoituksen: "olet tasoltasi Tallinnan kävijä". Hupsista! Pelin eduksi sanottakoon että mahdollisuus valita enemmän kuin yksi oikea vastaus lisää jännitystä ja takaa ahneille ei-niin-mukavan lopun. Sana-arvaus sen sijaan jatkuu, kunnes olen tasoltani "hyvä hahmottaja". Aion myös olla hyvä häviäjä ja poistua sivustolta vauhdilla. Diplomaattinen arvioni: viihdyttävää ajankulua niille, ketkä sitä tässä muodossa hakevat.
Aapeli-peliyhteisö sen sijaan näyttää omaan makuun liian sekavalta. Yhteisöllisyyttä löytyy toki muualtakin kuin nimestä. Kun yhteisöllisyyttä pidetään yleensä mm. pelaamisessa hyvänä asiana, niin haittaako jos liittyy klaaniin, jossa on vain provosoivia häiriköitä? Noh, vitsailu sikseen- tykkään Aapelin ideasta luoda peleille myös keskustelualueet, tosin keskimääräinen viesti siellä näyttää muodostuvan yhdestä tai kahdesta sanasta ja viidestäsadasta hymiöstä. Eikö muuten rekisteröitymisen yksi merkittävä taustatekijä ole vähentää häiriköintiä? Pikaisella vilkaisulla käyttötukea näyttää löytyvän ja graafista keskusteluhuonetta ym. kivaa. Wikipedia tulee avuksi hahmottaakseni edes vähän enemmän pelikeskuksen (näillä nimilläkö näitä nykyään kutsutaan?) historiaa ja taustaa. Itselleni uutinen on se että yhteistyö MTV3:n kanssa on päättynyt. Selvittäessäni sivustoon liittyvien taateleiden arvoitusta avuksi tulee ärhäkkä mielipideautomaatti hikipedia: Taateli on Aapelin naurettava rahayksikkö, joilla Aapelin ylläpito rahastaa 10-12 vuotiailta kakaroilta viimeisetkin rahat. Taateileita voi tilata tekstiviestillä ja 50 eurolla saat itsellesi käyttöösi noin 3 taatelia, riippuen tarjouksista, joiden avulla Aapeli yrittää epätoivoisesti myydä niitä tyhmille. Tämä riittää minulle.
Aapeli ja Älypää ovat tuttuja sivustoja, olen joskus mielenkiinnosta kokeillut muutamia pelejä mutta varsin nopeasti lähtenyt eteenpäin muihin internetin ihmemaailmoihin. Kun pelaan aktiivisesti Wii-pelikonsolia ja World Of Warcraft -peliä, niin tässä kohdassa karsin yleensä mielellään pelaamista enkä tietoisesti mene enää muille pelisivuille. En kyllä voi väittää viihtyväni selainpelien parissa muutenkaan, mikä ei tietenkään tarkoita että ne olisivat jotenkin huonoja tai en arvostaisi niitä. Vastaavista portaaleista löytyy nykyään pelejä lähes joka makuun- ja tietty rekisteröinti tarjoaa usein lisämahdollisuuksia niin pelaamiseen kuin verkostoitumiseen muiden pelaajien kanssa. Usein näiden sivustojen toiminta mahdollistetaan niillä mainoksilla, jotka kyseisillä sivuilla ovat (vilkkuvat). Mitä enemmän kävijöitä, sitä enemmän mainostajia ja rahaa. Voidaan toki pelaajiakin rahastaa aina tarpeen mukaan. Pelaajien koukussa pitämiseksi sivustoa on myös kehitettävä tai satunnaispelaajat karkaavat muihin portaaleihin.
Suomalainen ja suomenkielinen Älypää alkaa jo olla klassikkosarjaa internetissä ja tuntuu kelpaavan yhtä hyvin senioreille kuin nuorillekin. Älypään aloitussivu näyttää kyllä kiinnostavalta, ainakin jos on vähänkään kiinnostunut tietovisoista tai "pähkinöistä". Skaalaa riittää yleistietovisoista eri aihealueiden tietovisoihin, vieläpä suhteellisen laajasti. Mukana on tietysti myös aikaraja, joka estää varmasti hitaampien aikeet tarkistaa asia Googlesta. Valittuani matkailuaiheisen visan, saan kaksi eri vaihtoehtoa etenemiseen: aurinkomatkojen kohdevisa ja matkailu. Jätän sponsorit sikseen ja valitsen jälkimmäisen- "porkkanoista" huolimatta (tätä kirjoittaessani samalle sivulle ilmestyy myös Finnmatkojen mainos). Peli tarjoaa ihan mukavia kysymyksiä, kunnes vastaan väärin ja saan ilmoituksen: "olet tasoltasi Tallinnan kävijä". Hupsista! Pelin eduksi sanottakoon että mahdollisuus valita enemmän kuin yksi oikea vastaus lisää jännitystä ja takaa ahneille ei-niin-mukavan lopun. Sana-arvaus sen sijaan jatkuu, kunnes olen tasoltani "hyvä hahmottaja". Aion myös olla hyvä häviäjä ja poistua sivustolta vauhdilla. Diplomaattinen arvioni: viihdyttävää ajankulua niille, ketkä sitä tässä muodossa hakevat.
Aapeli-peliyhteisö sen sijaan näyttää omaan makuun liian sekavalta. Yhteisöllisyyttä löytyy toki muualtakin kuin nimestä. Kun yhteisöllisyyttä pidetään yleensä mm. pelaamisessa hyvänä asiana, niin haittaako jos liittyy klaaniin, jossa on vain provosoivia häiriköitä? Noh, vitsailu sikseen- tykkään Aapelin ideasta luoda peleille myös keskustelualueet, tosin keskimääräinen viesti siellä näyttää muodostuvan yhdestä tai kahdesta sanasta ja viidestäsadasta hymiöstä. Eikö muuten rekisteröitymisen yksi merkittävä taustatekijä ole vähentää häiriköintiä? Pikaisella vilkaisulla käyttötukea näyttää löytyvän ja graafista keskusteluhuonetta ym. kivaa. Wikipedia tulee avuksi hahmottaakseni edes vähän enemmän pelikeskuksen (näillä nimilläkö näitä nykyään kutsutaan?) historiaa ja taustaa. Itselleni uutinen on se että yhteistyö MTV3:n kanssa on päättynyt. Selvittäessäni sivustoon liittyvien taateleiden arvoitusta avuksi tulee ärhäkkä mielipideautomaatti hikipedia: Taateli on Aapelin naurettava rahayksikkö, joilla Aapelin ylläpito rahastaa 10-12 vuotiailta kakaroilta viimeisetkin rahat. Taateileita voi tilata tekstiviestillä ja 50 eurolla saat itsellesi käyttöösi noin 3 taatelia, riippuen tarjouksista, joiden avulla Aapeli yrittää epätoivoisesti myydä niitä tyhmille. Tämä riittää minulle.
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Wikit ryhmätyövälineenä
Tehtävän ensimmäinen osuus, eli oman profiilisivun lisääminen 23asiaa-kurssin wikispacesiin onnistui suhteellisen sutjakkaasti. Siellä on nyt profiili ja kaikki meni ehkä oikein? Noh, siirrytään eteenpäin.
Stewart Maderin neuvot Wikin käytöstä tapaamisten vauhdittajana eivät kuulosta täysin mullistavilta mutta ovat toki mielenkiintoista luettavaa. Espoossa on käytössä Wiki sisäisenä intrana ja sinne on viety mm. eri työryhmien kokousten muistioita. Mader kehottaa kuitenkin käyttämään Wikiä aktiivisesti ennen kokousta, sen aikana ja myös sen päätyttyä. Niin pitkälle ei kuitenkaan olla meillä menty- ainakaan vielä. Keskustelu käydään kokousaiheista lähtien sähköpostilistoilla, sen sijaan että muokattaisiin suoraan wikiä tai avattaisiin siellä keskustelua. Menee varmasti aikaa sitouttaa ja totuttaa ihmiset uuteen toimintatapaan- tai jopa -kulttuuriin. Mikäli wikiä muokataan kokouksen aikana, on tietysti tiloillakin omat rajoituksensa tekniikan suhteen.
En näe mitään erityistä syytä- edes kansallisissa luonteenpirteissämme- miksei wiki sopisi työyhteisöihimme rikastuttamaan (vähentämään) kokouksiamme. Onnistumisen kannalta on tietysti taas kerran merkittävää että asia koetaan yhteiseksi, sitä tukevat organisaation kivijalat ja siihen uhrataan myös resursseja. Luovuuden ja muutoksen kipinäkin saattaa olla tarpeen. Tietysti on myös olemassa näkemys, jonka mukaan ainoa ja perustavaa laatua oleva kokous vaatii kaikkien läsnäolon ja lähentelee kestoltaan kahta-kolmea tuntia. Niistä lähdetään näkemyksistä/visioista pikemminkin nääntyneinä kuin virkistyneinä. Muistio tulee perässä jos on tullakseen ja mahdollinen muutos siihen vaatii hyvän puheenvuoron seuraavasssa kidutussessiossa. Kill me!
Stewart Maderin neuvot Wikin käytöstä tapaamisten vauhdittajana eivät kuulosta täysin mullistavilta mutta ovat toki mielenkiintoista luettavaa. Espoossa on käytössä Wiki sisäisenä intrana ja sinne on viety mm. eri työryhmien kokousten muistioita. Mader kehottaa kuitenkin käyttämään Wikiä aktiivisesti ennen kokousta, sen aikana ja myös sen päätyttyä. Niin pitkälle ei kuitenkaan olla meillä menty- ainakaan vielä. Keskustelu käydään kokousaiheista lähtien sähköpostilistoilla, sen sijaan että muokattaisiin suoraan wikiä tai avattaisiin siellä keskustelua. Menee varmasti aikaa sitouttaa ja totuttaa ihmiset uuteen toimintatapaan- tai jopa -kulttuuriin. Mikäli wikiä muokataan kokouksen aikana, on tietysti tiloillakin omat rajoituksensa tekniikan suhteen.
En näe mitään erityistä syytä- edes kansallisissa luonteenpirteissämme- miksei wiki sopisi työyhteisöihimme rikastuttamaan (vähentämään) kokouksiamme. Onnistumisen kannalta on tietysti taas kerran merkittävää että asia koetaan yhteiseksi, sitä tukevat organisaation kivijalat ja siihen uhrataan myös resursseja. Luovuuden ja muutoksen kipinäkin saattaa olla tarpeen. Tietysti on myös olemassa näkemys, jonka mukaan ainoa ja perustavaa laatua oleva kokous vaatii kaikkien läsnäolon ja lähentelee kestoltaan kahta-kolmea tuntia. Niistä lähdetään näkemyksistä/visioista pikemminkin nääntyneinä kuin virkistyneinä. Muistio tulee perässä jos on tullakseen ja mahdollinen muutos siihen vaatii hyvän puheenvuoron seuraavasssa kidutussessiossa. Kill me!
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Wikit tiedonlähteenä
Bongaa wiki
Lähdin jäljittämään mielenkiintoista- muuta kuin kirjastoaiheista- wikiä, ja rehellisesti sanoen aika monta hakusanaa tai aihetta tuli käytyä läpi ennen kuin löytyi koonsa ja aiheensa puolesta vakuuttava wiki. Löytyi Zeldapedia- ja muistattehan että Zelda on prinsessa eikä se etäisesti Peter Pania muistuttuva hahmo (Link), joka aina keikaroi miekkoineen pelien keulakuvana. Esittelysivun perusteella tietoa on huima määrä, 6136 sivua tai sivuston oman statistiikan mukaan artikkeleja 1983 kpl.
Zelda-videopelisarjan äärellä on tullut vietettyä satoja tunteja (sori kirjat!) ja tutkimusmatkaa tekee mielihyvin- lähinnä ainoastaan sarjan uusin "Twilight Princess" on edelleen pelaamatta. Eponasta, tuosta Zeldan uskollisesta ratsusta löytyy paljon lisätietoa- eikä pääpahis Ganondorfiakaan ole unohdettu. Toisaalta nämä ovat perusasioita, joiden pitääkin olla kunnossa. Seuraavaksi haluaisin tietää vähän enemmän Goroneista, tuosta mystisestä kivikansasta, johon tuli tutustuttua Ocarina of Time -pelin myötä. Vastaus on enemmän kuin tyydyttävä, jo ensimmäisen kappaleen osalta:
"Gorons are a humanoid, rock-eating race that dwell in the mountains. They first appeared in The Legend of Zelda: Ocarina of Time. Despite their hulking appearance, Gorons are a relatively peaceful species. Gorons are usually considered, perhaps superficially, to be of low intelligence, although there is no particular indication of this in the games. Perhaps it is due to the fact that they wear little clothing, or the stereotype of strength overriding intelligence."
Zeldapedia osoittautuu rakenteeltaan huolitelluksi ja perusteelliseksi. Vaikka sivuston vasemmalla puolella sijaitseva haku onkin täsmällinen, kannattaa virikkeitä hakea myös sen alapuolella sijaitsevasta navigointipalkista. Siellä voi selata sivuja mm. näiden otsikoiden alla: Editor's Pick, Most Visited ja Highest Voted. Myös muille kuin tilastofriikeille löytyy navigointipalkista jo lähes kaikki tarpeelliset linkit aiheesta. Mainittakoon vielä sekin että muutaman artikkelin silmäiltyäni vaikuttaa siltä että myös sarjan omalaatuinen mutta lämmin huumori on auennut Zeldapedian kirjoittajille. Perehtyneisyydestä ja laajuudesta iso plussa.
Kirjastowikit
Vaikuttaa siltä että kirjastot voivat menestyksekkäästi hyödyntää wikejä monin eri tavoin: skaala voi olla suppeista aihepiireistä aina laajoihin tiedonhakuportaaleihin. Ne voivat yhtä lailla palvella kirjastoja kuin tukea loppukäyttäjän tiedonhakuprosessia kotona. Tosin esimerkiksi yliopistokirjastoilla aineistojen käyttö ja resurssit voivat olla rajattu vain kampusalueelle tai tunnistautumisen kautta opiskelijoille ja henkilökunnalle.
Asiakkaille on tarjolla kirjastojen palveluja aina reaaliaikaisista chateista kaukopalvelupyyntölomakkeisiin. Mikään ei oikeastaan yllätä, paitsi tietysti se miten paljon joillakin on ollut aikaa rakentaa wikejä. Vaikka sisältö olisikin vähäinen, voi wiki hyvin jäsenneltynä portaalina olla käyttäjälleen korvaamaton apu. Olen itse oppinut arvostamaan myös ns. related-ominaisuutta(läheistä sukua), joka esimerkiksi hakujen yhteydessä tarjoaa aiheita jotka saattavat mahdollisesti kiinnostaa. Eihän se uusi asia ole mutta Web 2.0:ssa vahvasti edustettuna.
Mikäli en aivan väärin ole ymmärtänyt, niin ulkomailla tehdään vielä enemmän erilaisia TOP-listoja kuin täällä, tai listoja yleensä? Kuka niistä hyötyy ja miten paljon, se on sitten ihan toinen juttu. Sitten vielä- ovatko tieteelliset kirjastot yleisiä kirjastoja innokkaampia wikittelemään? Tietystä näkökulmasta sen ymmärtää- ja jos asiakkaista löytyy vielä samanhenkisyyttä tieto/taidon kera tekemään yhteistyötä vaikkapa juuri wikin muodossa, niin mikäs on ollessa. Kurssit ovat varmasti synkassa kirjastojen tarjoamien materiaalien kanssa.
Lopuksi: olen jo pitkään ollut sitä mieltä että jos perinteinen kirjastonkäyttö tulee tiensä päähän, niin kirjastoissa on uskomaton määrä resursseja internetissä vellovan tiedon analysoimiseen ja organisoimiseen- ehkä jopa tuottamiseen- asiakkaille.
Lähdin jäljittämään mielenkiintoista- muuta kuin kirjastoaiheista- wikiä, ja rehellisesti sanoen aika monta hakusanaa tai aihetta tuli käytyä läpi ennen kuin löytyi koonsa ja aiheensa puolesta vakuuttava wiki. Löytyi Zeldapedia- ja muistattehan että Zelda on prinsessa eikä se etäisesti Peter Pania muistuttuva hahmo (Link), joka aina keikaroi miekkoineen pelien keulakuvana. Esittelysivun perusteella tietoa on huima määrä, 6136 sivua tai sivuston oman statistiikan mukaan artikkeleja 1983 kpl.
Zelda-videopelisarjan äärellä on tullut vietettyä satoja tunteja (sori kirjat!) ja tutkimusmatkaa tekee mielihyvin- lähinnä ainoastaan sarjan uusin "Twilight Princess" on edelleen pelaamatta. Eponasta, tuosta Zeldan uskollisesta ratsusta löytyy paljon lisätietoa- eikä pääpahis Ganondorfiakaan ole unohdettu. Toisaalta nämä ovat perusasioita, joiden pitääkin olla kunnossa. Seuraavaksi haluaisin tietää vähän enemmän Goroneista, tuosta mystisestä kivikansasta, johon tuli tutustuttua Ocarina of Time -pelin myötä. Vastaus on enemmän kuin tyydyttävä, jo ensimmäisen kappaleen osalta:
"Gorons are a humanoid, rock-eating race that dwell in the mountains. They first appeared in The Legend of Zelda: Ocarina of Time. Despite their hulking appearance, Gorons are a relatively peaceful species. Gorons are usually considered, perhaps superficially, to be of low intelligence, although there is no particular indication of this in the games. Perhaps it is due to the fact that they wear little clothing, or the stereotype of strength overriding intelligence."
Zeldapedia osoittautuu rakenteeltaan huolitelluksi ja perusteelliseksi. Vaikka sivuston vasemmalla puolella sijaitseva haku onkin täsmällinen, kannattaa virikkeitä hakea myös sen alapuolella sijaitsevasta navigointipalkista. Siellä voi selata sivuja mm. näiden otsikoiden alla: Editor's Pick, Most Visited ja Highest Voted. Myös muille kuin tilastofriikeille löytyy navigointipalkista jo lähes kaikki tarpeelliset linkit aiheesta. Mainittakoon vielä sekin että muutaman artikkelin silmäiltyäni vaikuttaa siltä että myös sarjan omalaatuinen mutta lämmin huumori on auennut Zeldapedian kirjoittajille. Perehtyneisyydestä ja laajuudesta iso plussa.
Kirjastowikit
Vaikuttaa siltä että kirjastot voivat menestyksekkäästi hyödyntää wikejä monin eri tavoin: skaala voi olla suppeista aihepiireistä aina laajoihin tiedonhakuportaaleihin. Ne voivat yhtä lailla palvella kirjastoja kuin tukea loppukäyttäjän tiedonhakuprosessia kotona. Tosin esimerkiksi yliopistokirjastoilla aineistojen käyttö ja resurssit voivat olla rajattu vain kampusalueelle tai tunnistautumisen kautta opiskelijoille ja henkilökunnalle.
Asiakkaille on tarjolla kirjastojen palveluja aina reaaliaikaisista chateista kaukopalvelupyyntölomakkeisiin. Mikään ei oikeastaan yllätä, paitsi tietysti se miten paljon joillakin on ollut aikaa rakentaa wikejä. Vaikka sisältö olisikin vähäinen, voi wiki hyvin jäsenneltynä portaalina olla käyttäjälleen korvaamaton apu. Olen itse oppinut arvostamaan myös ns. related-ominaisuutta(läheistä sukua), joka esimerkiksi hakujen yhteydessä tarjoaa aiheita jotka saattavat mahdollisesti kiinnostaa. Eihän se uusi asia ole mutta Web 2.0:ssa vahvasti edustettuna.
Mikäli en aivan väärin ole ymmärtänyt, niin ulkomailla tehdään vielä enemmän erilaisia TOP-listoja kuin täällä, tai listoja yleensä? Kuka niistä hyötyy ja miten paljon, se on sitten ihan toinen juttu. Sitten vielä- ovatko tieteelliset kirjastot yleisiä kirjastoja innokkaampia wikittelemään? Tietystä näkökulmasta sen ymmärtää- ja jos asiakkaista löytyy vielä samanhenkisyyttä tieto/taidon kera tekemään yhteistyötä vaikkapa juuri wikin muodossa, niin mikäs on ollessa. Kurssit ovat varmasti synkassa kirjastojen tarjoamien materiaalien kanssa.
Lopuksi: olen jo pitkään ollut sitä mieltä että jos perinteinen kirjastonkäyttö tulee tiensä päähän, niin kirjastoissa on uskomaton määrä resursseja internetissä vellovan tiedon analysoimiseen ja organisoimiseen- ehkä jopa tuottamiseen- asiakkaille.
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Mikä on wiki?
Omalla työpaikallani Espoon kaupunginkirjastossa on käytössä henkilökunnan sisäinen intra, WikiEki tai EkiWiki (rakkaalla lapsella on monta nimeä). En voi sanoa kunnostautuneeni sen käytössä tai päivittäneeni sitä aktiivisesti mutta hienosti tuntuu ajavan asiansa- ja käyttötukea on luvassa rautalankaohjeen muodossa kuin henkilökohtaisesti kädestä pitäenkin. Hiekkalaatikkokin löytyy aloittelijoille. Viimeksi tänään etusivua katsoessani sisältöä oli kertynyt jo lähemmäs 600 sivua, hieno saavutus- varsinkin kun tiedän kuinka tuore projekti on kyseessä.
Hetken wikejä silmäiltyäni päätän valita kohteeksi tämän: University of Minnesota Libraries Staff Wiki. Tiedän tosin jo heti että sen läpikäyminen veisi eniten aikaa. Se on kuitenkin kolmesta vaihtoehdosta kokonaisuutena- ainakin käyttöliittymältään- mietityin ja hiotuin ja siksi houkuttelevin.
Heti aloitussivulla on yhteisöllisyyteen ja yhteistyöhön kannustava viesti "Staff input is crucial to this site's evolution". Laajemmin ajateltuna sen voisi tulkita leimalliseksi koko web 2.0-ideologialle. Hyvä aloitus. Sivuston yleisilme on seesteisen rauhallinen ja asiallinen. Kokemus yliopistokirjastotyöstä TKK:lla auttaa hahmottamaan sivuston rakennetta paremmin. Jo ainoastaan Libpedia-linkin takaa löytyviä lyhenteitä ja termejä tutkii aikansa.
En osaa päättää, onko vasemmalta puolelta löytyvä navigointipalkki ahdettu liian täyteen linkkejä vai sittenkin nerokkaasti organisoitu pieneen tilaan? Se on pieni paha muuten toimivassa kokonaisuudessa.
Sisällöstä voisi poimia vaikka mitä, sen verran kattavasti tietoa on. Jäin hetkeksi tutkimaan näppärästi ryhmiteltyjä toimintasuunnitelmia, budjetteja, visioita ja strategioita. Teknisesti näyttää löytyvän myös lomakkeita matkalaskuista vahinkoilmoitukseen, tietysti aina täyttöohjeita myöten. Ja Yhdysvalloissa kun ollaan, yleinen turvallisuus kampusalueella on myös vahvasti edustettuna ja ohjeistettuna. Tapahtumablogi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tiuhaan päivitetyltä. Myös usein se kriittisin tieto on helposti jäljitettävissä: yksiköiden yhteystiedot, aukioloajat ja kontaktihenkilöt löytyvät näppärästi- Suomen oloista poiketen usein myös kuvan kanssa. Tietysti mieleen pulpahtaa ajatus koska henkilökunnan wiki muuttaa matkan varrella luonnettaan yleishyödylliseksi tiedonlähteeksi laajemmallekin yleisölle. Tällä kertaa jätän tutustumisen kuitenkin tähän.
Kaiken kaikkiaan Minnesotan yliopiston kirjastojen henkilökunnan wiki vaikuttaa erinomaiselta vaikka en missään tapauksessa olekaan oikea henkilö arvioimaan sitä käytännön kokemuksen puuttuessa. Tältä pohjalta ei luulisi olevan vaikeaa sitouttaa henkilökuntaa mukaan intran kehittämiseen. Tällä kertaa perehdyin siis vain pikaisesti muihin introihin, joista Albany County Public Library vaikutti lupaavalta mutta kokonaisuutena vähän tylsähköltä.
Wikisuunnittelumalleista valitsin loppujen lopuksi WikiGnomen, kuvailun perusteella sopivaa hallintaa ja huolintaa viimeistelemättömyyden keskellä. Esimerkin mukaisesti säännöllinen organisointi ehkäisee wikiä joutumasta kaaoksen syövereihin. Samalla sivulla vastakohtaparina (anti-pattern) mainittu WikiTroll taas tekee parhaansa kumotakseen nämä aikaansaannokset ja pitääkseen yllä tai edistääkseen kaaosta. Toisaalta uskon että Champion (no, ainakin terminä) laukaisisi minussa sisäisen trollin. Ei kai näitä tarvitse sen enempää perustella? Elävästä elämästähän nämä- ja hauska pikku yksityiskohta tältä kurssilta, jonka muistaa vielä pitkään.
Hetken wikejä silmäiltyäni päätän valita kohteeksi tämän: University of Minnesota Libraries Staff Wiki. Tiedän tosin jo heti että sen läpikäyminen veisi eniten aikaa. Se on kuitenkin kolmesta vaihtoehdosta kokonaisuutena- ainakin käyttöliittymältään- mietityin ja hiotuin ja siksi houkuttelevin.
Heti aloitussivulla on yhteisöllisyyteen ja yhteistyöhön kannustava viesti "Staff input is crucial to this site's evolution". Laajemmin ajateltuna sen voisi tulkita leimalliseksi koko web 2.0-ideologialle. Hyvä aloitus. Sivuston yleisilme on seesteisen rauhallinen ja asiallinen. Kokemus yliopistokirjastotyöstä TKK:lla auttaa hahmottamaan sivuston rakennetta paremmin. Jo ainoastaan Libpedia-linkin takaa löytyviä lyhenteitä ja termejä tutkii aikansa.
En osaa päättää, onko vasemmalta puolelta löytyvä navigointipalkki ahdettu liian täyteen linkkejä vai sittenkin nerokkaasti organisoitu pieneen tilaan? Se on pieni paha muuten toimivassa kokonaisuudessa.
Sisällöstä voisi poimia vaikka mitä, sen verran kattavasti tietoa on. Jäin hetkeksi tutkimaan näppärästi ryhmiteltyjä toimintasuunnitelmia, budjetteja, visioita ja strategioita. Teknisesti näyttää löytyvän myös lomakkeita matkalaskuista vahinkoilmoitukseen, tietysti aina täyttöohjeita myöten. Ja Yhdysvalloissa kun ollaan, yleinen turvallisuus kampusalueella on myös vahvasti edustettuna ja ohjeistettuna. Tapahtumablogi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tiuhaan päivitetyltä. Myös usein se kriittisin tieto on helposti jäljitettävissä: yksiköiden yhteystiedot, aukioloajat ja kontaktihenkilöt löytyvät näppärästi- Suomen oloista poiketen usein myös kuvan kanssa. Tietysti mieleen pulpahtaa ajatus koska henkilökunnan wiki muuttaa matkan varrella luonnettaan yleishyödylliseksi tiedonlähteeksi laajemmallekin yleisölle. Tällä kertaa jätän tutustumisen kuitenkin tähän.
Kaiken kaikkiaan Minnesotan yliopiston kirjastojen henkilökunnan wiki vaikuttaa erinomaiselta vaikka en missään tapauksessa olekaan oikea henkilö arvioimaan sitä käytännön kokemuksen puuttuessa. Tältä pohjalta ei luulisi olevan vaikeaa sitouttaa henkilökuntaa mukaan intran kehittämiseen. Tällä kertaa perehdyin siis vain pikaisesti muihin introihin, joista Albany County Public Library vaikutti lupaavalta mutta kokonaisuutena vähän tylsähköltä.
Wikisuunnittelumalleista valitsin loppujen lopuksi WikiGnomen, kuvailun perusteella sopivaa hallintaa ja huolintaa viimeistelemättömyyden keskellä. Esimerkin mukaisesti säännöllinen organisointi ehkäisee wikiä joutumasta kaaoksen syövereihin. Samalla sivulla vastakohtaparina (anti-pattern) mainittu WikiTroll taas tekee parhaansa kumotakseen nämä aikaansaannokset ja pitääkseen yllä tai edistääkseen kaaosta. Toisaalta uskon että Champion (no, ainakin terminä) laukaisisi minussa sisäisen trollin. Ei kai näitä tarvitse sen enempää perustella? Elävästä elämästähän nämä- ja hauska pikku yksityiskohta tältä kurssilta, jonka muistaa vielä pitkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
