Reflektointi

Elo informaatiovirran varrella on leppoisaa, kunhan osaa valita oikeat hetket uusien asioiden oppimiseen eikä lannistu siitä että joku tuntuu aina tietävän enemmän asiasta kuin asiasta. Niin kai se aina on ollutkin- priorisoi siis ja ignooraa sopivissa määrin. Itse luovutin jo ajat sitten ja aloin valikoimaan intressieni mukaisesti, aina silloin kun se on mahdollista.

Netvibes on tullut avattua päivittäin ja del.icio.us huomattavasti harvemmin. Tuntuu kohtuuttomalta niputtaa nuo kaksi jo erilaisuutensa takia mutta tällä kertaa toinen kiinnostaa ja toinen ei. Olisi tietysti ollut hedelmällistä kokeilla myös igooglea ja tehdä vertailuja lukuohjelmien kesken mutta tällä kertaa näin.

Saattaa olla hyvinkin lievästä perehtymättömyydestä kiinni että del.icio.us ei ole vielä vakuuttanut. Ehkä yksi syistä on Firefox-selaimeen säntillisesti asentamani kansiot kirjanmerkkeineen ja tottumus käyttää niitä. Del.icio.us on kuitenkin osoittaunut toiminnaltaan luotettavammaksi kuin Netvibes. Tietysti Netvibes vaikuttaa jo käyttöliittymältään raskaammalta kuin pelkistetty del.icio.us. Netvibes saattaakin päivittää syötteitä minuuttien ajan ja tarjoaa usein virheilmoitusta "Syöte ei näyttäisi vastaavan, tai ei ole oikeanlainen". Ei sillä etteikö asialle olisi tehtävissä jotain- tai etteikö se olisi nopeasti korjattavissa. Usean päivän huoltokatko huhtikuun lopulla on kuitenkin vieläkin tuoreessa muistissa, eikö sen pitänyt parantaa yleistä toimivuutta? Meikä naputtaa nyt vähän- mutta vain vähän.

Erityisen hyödylliseksi olen havainnut Netvibesissa niputtamani "rokkilinkit". Tiedän että en muistaisi äkkiseltään vierailla puolillakaan sivustoista, joilta saan nyt syötteet luettaviksi. Samalla olen myös kiinnittänyt huomiota siihen kuinka pelkän otsikon perusteella ei voi vielä päätellä artikkelin tai uutisen kiinnostavuutta. Otsikon silmäily ei ole verrattavissa koko uutisen silmäilyyn. Otsikko voi olla lyhykäisyydessään myös harhaanjohtava. No sinänsä siinä ei ole mitään uutta, varsinkaan jos miettii iltapäivälehtien lööppejä kontra lööpin takaa löytyvä juttu, joka ei yleensä ole kummoinen. Pieni kärjistäminen toki kuuluu aina asiaan.

Plussan puolella ollaan- sitä paitsi ilman 23asiaa-kurssia olisin tuskin huomannut tätäkään mielenkiintoista Pekka Gronowin kirjoittamaa youtube-artikkelia. Syötteitä tai linkkejä seuratessani en ole voinut välttyä verkkomaailmaa jo toista vuosikymmentä kiusanneelta vitsaukselta "sivua ei ole tai ei voida näyttää". Minulle linkattu youtube-video oli jo ehditty poistamaan palvelusta ja joskus syötteiden seuraaminen johti virheilmoitukseen emosivulla. 404.

Blogin perustamiseen ei ollut kynnystä, verkkoon kirjoittaminen on tuttua jo työn ja harrastusten puolesta. Tämäkin blogi tuli aloitettua, tosin laiskasti, ennen varsinaisen kurssin alkua. Siitä muistona on ensimmäinen kirjoitus maaliskuulta 2007. Web 2.0-asioihin liittyen tulen todennäköisesti kirjoittamaan meidän kirjaston musiikki- ja nuortenosaston omaan blogiin. Tämä blogi tulee puolestaan muuttumaan luonteeltaan vapaamuotoisemmaksi ja henkilökohtaisemmaksi, kun orjallisesta tehtävänantojen seuraamisesta päästään eroon. No offense ;) Persoona on tullut laitettua peliin jo nyt, tuollahan se kieppuu pitkinä versoina varsinaisten asioiden ympärillä, pahoittelen sen noinkin sitkeää ujuttautumista. No, jos ihan rehellisiä ollaan niin etsin kyllä muidenkin kirjoitusten takaa niitä persoonia, ilman stalkkausmeinikiä kuitenkin.

Ei kurssin asioista kirjoittaminen aina niin helppoa ole, joskus saa tehdä taustatyötä paljonkin että voi edes kuvitella ymmärtäneensä tärkeimmät pointit. Joskus sävy blogissa saattaa olla kuiva ja hakkaavakin mutta se on ollut tarpeen selventääkseni asioita itselleni, jos joku muu tänne eksyy lukemaan niin se on aina vain plussaa.

ps. en muuten mahda mitään että tehtävän otsikosta tulee mieleeni 90-luvun alun suosittu tv-sarja China Beach.