Netin keskustelukulttuurit

Taustaa

23asiaa-kurssilaisten yhteys on lähinnä kollegiaalinen. Lisäksi maantieteellisestä sijainnista tai muista tasoista riippuen yhdistäviä tekijöitä voi olla muitakin kuin kurssi. Espoolaiset ainakin löysivät toisensa kurssichatista melko nopeasti, itsellänikään ei alun alkaen ollut tiedossa ketkä kaikki olisivat Espoosta mukana. On tietysti vaikea tunnistaa kirjoittajaa jos blogi jää pelkän etunimen tai nimimerkin perusteella tunnistettavaksi. Joskus sisältökään ei paljasta yhteyttä. Tässä tapauksessa pikaviestimen käyttö aiheutti ketjumaisen tunnistusreaktion, ehkä myös muiden kohdalla.

Kädet ylös Marko, olet kuitenkin osallistunut kurssichattiin vain kerran? No niin olenkin mutta on pakko päästä tehtävissä eteenpäin sillä niitä on vielä kymmenkunta suorittamatta. Kello raksuttaa armottomasti eteenpäin ja ensimmäiset kurssimuistiinpanot ovat jo ehtineet päivettyä auringossa- tarpeeksi dramatisoitu? On hirveän hauskaa vastata itselleen, ehkä seuraavaksi kopioinkin tänne jonkun niistä monista esim. IRC-Galleriassa käytetyistä "itsehaastattelulomakkeista".

Pikaviestimistä

Blogikirjoitusten valossa olen ymmärtänyt että kaikki eivät ole kokeneet pikaviestimien käyttöä- tai edes bloggaamista omimmakseen, vaan suosivat mieluummin keskustelufoorumeja. Vaikka olen itse viettänyt mesen äärellä kymmeniä tai jopa satoja tunteja vuosien aikana, en ole siitä itsekään hirveän innoissani. Enää. Tai sitten se johtuu siitä että olen törmännyt mesessä sosiopaatteihin, jotka verkostoituvat vauhdilla sylkäisten hetkessä ulos bitteinä sen mitä ovat yksittäisistä käyttäjistä saaneet irti. Kerran hain revanssia asentamalla multimessengerin, kirjautumalla sisään kahdella eri tunnuksella ja touché. Nykyään liitän mesessä ystäviini mieluusti vain real life-tuttuja (termi tämäkin). 23asiaa-kurssilaiset ovat toki poikkeus.

Niin kuin oheismateriaaliksi annettu Janne Heinosen teksti sen hyvin todentaa, pikaviestintä sisältää elementtejä viestinnän eri muodoista. Tekniikaltaan ja rytmiltään sitä voisi verrata keskusteluun, joka vain käydään kirjoittaen. Nonverbaalisen viestinnän puuttuminen tekee sitä kuitenkin jotain muuta. Se kuinka hyvin on perehtynyt pikaviestimiin paljastuu myös keskustelutilanteessa hyvin äkkiä; jos tekniikka onkin tuttua tai helppo omaksua niin esimerkiksi lyhenteiden tai hymiöiden käyttö ei ehkä avaudu yhtä vaivattomasti. Lisäksi liityttäessä jo vakiintuneisiin yhteisöihin ja niiden kanaville, oletaan tulijan sisäistävän paikan netiketin nopeasti. 23asiaa-kurssin keskusteluissa sallitaan paljon poikkeuksia ja kertausta ja ilmapiiri on kurssin luonteen takia hyvin avoin. Se on loistava mahdollisuus kokeilla esimerkiksi messengeriä ensimmäistä kertaa tai kysellä "tyhmiä". Kurssichateissa tietysti vilahtelee aina silloin tällöin alan slangia ja lyhenteitä, mikä on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Sama pätee myös blogeihin. Sen sijaan jos heittäisin mukaan muissa yhteyksissä käyttämäni LOTR- ja AHDN-lyhenteet, en voisi olla ollenkaan varma että ne tulkittaisiin juuri tarkoittamillani tavoilla.

Blogikierroksilla

Blogikierrokset ovat aina avartavia, usein tulee kahlattua tiettyyn aiheeseen tai tehtävään liittyviä kirjoituksia kerralla läpi. Yleensä niin että olen jo itse ehtinyt kirjoittaa aiheesta. Muuten voisi iskeä vaikka blokki, sen verran nasevia kirjoituksia tulee usein vastaan että ei kehtaa hetkeen edes palata lukemaan omia sepustuksiaan. Toisaalta- kyllähän tähänkin joukkoon mahtuu paljon persoonallisuuksia ja on oikeastaan aika viehättävää tutkia vähän erilaisiakin lähestymistapoja kurssin aiheisiin. Blogihan suo kirjoittajalleen vähän vapaamman liikkumisympäristön, eikä sen suinkaan ole tarkoitus kahlita ilmaisussa?

Varsin hienovaraisesti ovat kurssilaiset jakaneet risuja ja ruusuja toisilleen. Keskustelua on käyty hyvässä hengessä, huumoria unohtamatta. Yleensä blogeihin jätetyistä kommenteista on myös ollut luettavissa paneutuminen kyseiseen kirjoitukseen eikä vain hutaistu kommentti tehtävänannon täyttämiseksi. Kiteytetysti voisi sanoa suurimman osan kurssilaisista kokevan kurssin hyödylliseksi, niissäkin tapauksissa kun osa asioista on ollut jo ennestään tuttuja. Tiettyyn luontevuuteen vaikuttaa tietenkin se että kaikki kurssilaiset ovat kirjastoammattilaisia ja taustalla on hyvinkin samanlainen kokemus työstä ja työympäristöistä.

Summa summarum

Loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin siitä että jokainen löytää itselleen sen sopivimman tavan viestiä. Tietysti myös keskinäinen vuorovaikutus tai rooli esim. työyhteisössä ohjailee sitä. Osa kirjoittaa edelleen pitkiä sähköposteja mesessä keskustelemisen sijaan. Taidan olla yksi heistä.